1. VESI JOTA PELKÄÄT

Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä
Ympärillä pylväitä marmorin makeaa
Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä
On vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa

Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu
Ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys
Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu
Ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys

Ei vaivaa puute, huoli
Omat pitävät huolen omistaan
Eikä enää vastapuoli
Tässä ajassa juhli voittoaan

On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää
Kun terve puna elämän kasvoilta katoaa
Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää
Ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan

Silloin tiesin¡­silloin tiesin¡­silloin tiesin, mikä meidät Erottaa

Se on vesi jota pelkäät
Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää


2. TOISTALO

Puhutaan suoraan, saa jäädä oven suuhun seisomaan
Puhutaan suoraan, saa jäädä oven suuhun seisomaan
Pois ovat muut jo lähteneet
Perheineen kotiin kävelleet

On siitä aikaa, pyydetä ei silti istumaan
On siitä aikaa, pyydetä ei silti istumaan
Niin turha suonta vuotavaa iskeä on enää uudestaan
Ehkäpä viimein tajuaa, hiljaisuus mitä tarkoittaa

Ei ole enää mitään, ei ole enää mitään asiaa täällä
Toistalon hyväkkäällä, saa hävitä kuin piru tuonelaan

Sama talvi painaa sitä samaa kairaa
Ohimoihin leveyksillä näillä jokaisen
Luottojaan ja lainojaan hoitaa kukin tavallaan
Kun hoidetan, pyydetään myös istumaan

Ei ole enää mitään, ei ole enää mitään asiaa täällä
Toistalon hyväkkäällä, saa hävitä kuin piru tuonelaan
Ei ole enää mitään, ei ole enää mitään asiaa täällä
Toistalon hyväkkäällä, saa hävitä kuin piru tuonelaan