1. ODOTUS

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan
Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan
Itsekseni istun, yskiskelen yksin
Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein
Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein
Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa
Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään
Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain
Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain
Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin
Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen


2. SYYTETTYJEN PENKILLÄ

Viimeinen viipale kanelipitkosta tassilla on
Peilistä sirpale kulman kokoinen irronnut on
Liian myöhäistä ottaa kampaa taskusta,
Sukia hiuksia, kammata tällä
Penkillä syytetyn miehen

Viimeinen keksi peltipurkista syötynä on
Ja korvikkeeksi vain rauhanpiippu savuton
Liian myöhäistä ottaa ilmettä katuvaa
Lakkia kauniiseen käteen tällä
Penkillä syytetyn miehen

Viimeinen kuutio sokerikosta kadonnut on
Kuivunut ruuti on hyllyllä oottaen vuoroaan
Korville kuuroille kaikuu vaatimaton
Viimeinen toive, hiljainen pyyntö
Penkiltä syytetyn miehen


3. TARINA SOKEASTA MIEHESTÄ

(Instrumental)