1. NIMENI ON FEENIKS

Anteeksiantamaton,
kylmä ja häikäilemätön.
Epäinhimillinen
julma ja harkitsevainen.
Kasvoiltaan tuntematon,
harva kahdesti katsoo.
Täydellinen tappaja,
mielestään kuolematon.

Olen valehtelija, näyttelijä,
sosiaalinen kameleontti!
Valehtelija, näyttelijä,
parantumaton misantrooppi!

Kenenkään en anna
kasvoiltani naamiota poistaa!

Ulospäin olen kuitenkin tasapainoinen
elämässään menestynyt ihminen.
Uskollinen, rakastettava ja ennen
kaikkea rakastava.

Aviomies ja perheen isä. Rikas,
menestynyt ja hyvän suvun vesa.


2. MINUN HYMYNI KIRKASTAA KASVOSI

Sinun seurasi, henkeni nostaa.
Se on huumeeni, heikkouteni.
Silti mennyt on mennyttä,
eletty aika, eilistä.

Seuraasi pelkään, mutten myönnä.
Valheeni verhon, kohta riisutkin.
Et näe, kuitenkaan.
Tunteesi palo sokaisee.

Minun hymyni kirkastaa kasvosi,
ja katseeni surusi pyyhkii.
Se tunteesi osoittaa todeksi,
edes valheeni sinuun ei satu.

Olen alttarisi, kohde tunteidesi,
ja virheeni anteeksi annat.
Olet orjani, kohde kylmyyteni.
Ja vastuun virheistäin kannat.

Olen tunteeton, olen valheellinen,
olen kylmä ja harkitsevainen.
En pyydä sitä anteeksi,
etkä sitä kaipaakaan.


3. KUKA NYT SAA SEN TIETÄÄ

En valintaani aio perustella,
enkä motiivejani jakaa.
Sen sinä saat itse päätellä,
ja tuomiosi voit antaa.

Valintani kohdistuu sattumalla,
ja tekotapa syytöntä syyttää.
Tänään etsin kuitenkin kohdetta,
joka itseäni lähinnä vastaa.

Kuka nyt saa,
kuka nyt saa sen tietää?
Ja viimeisen päivänsä viettää.
Kuka nyt saa,
kuka nyt saa sen tietää?
Kuolinhetkensä viettää.

Elämäni perustuu kuolemalle,
sen kautta uudelleen syntyy.
Kohta on työni jo valmista,
sillä etsintäni tulosta tuottaa.


4. PUHDAS SATTUMA

Miksi pelkoni minulle näytät ja
miksi luulet minun sinusta välittävän?
Turhaan armoa minulta pyydät
kun en edes tunne sinua.

Puhdas sattuma sinut nyt valitsi
mittasi vain sattui olemaan sopiva.
Ei perheesi, lapsesi minua kiinnosta.

Se vaatii voimaa
Itke pois vaan
Turhaan huudat
Se vaatii voimaa

Ei sinun kuolema ketään nyt
kai sen syvemmin kosketa.
Vaimosi löytää uuden miehen
ja lapsesi unohtavat.


5. MERITUULI

Näetkö, turha pelkosi, turha itkusi, se vain vahvisti minua.
Huutosi sekä raivosi ja itkusi, ne vain työtäni helpotti.

Pelkää, älä pelkää, enää pelkää, vaan antaudu käsiini,
yhdessä, tästä hetkestä, me löydämme uuden elämän.

Kuinka kaunis onkaan se kuolema,
käy nyt rauhassa lepäämään.
Tähän päättyy sinunkin elämä,
omani aloitan uudestaan.

Kasvosi, sekä ihosi, koko kehosi, ne minun on pestävä,
hampaasi, kauniit kasvosi sekä vaatteesi,
ne minun on vietävä.

Merituuli hyväilee ihoasi, katson kuinka aallot leikkivät
hiljaa hiuksillasi. Istun hitaasti vierellesi, silitän varovasti
poskeasi ja iäisyyden noita murskattuja kasvojasi
voisin kai tuijottaa.


6. SUVANTO

???


7. LASIALTTARI

En pelkää itseäni, tunnen heikkouteni.
Kuitenkin epäilen, mihin jalkani kantaa.

Ei vihaa! Hiljaisuus tunteeni kantava.
Ei raivoa!

Pelkäätkö kun verho kasvoiltas väistyy
ja itketkö kun lasialttarisi nyt särkyy?

Ei vihaa! Ei tieni saa vihjeitä antaa.
Ei raivoa! Mikään ei mieltäni vainoa.
Ei pelkoa! En sillä työtänne helpota.
Ei armoa!

Pelkäätkö kun verho kasvoiltas väistyy
ja itketkö kun lasialttarisi nyt särkyy?
Huudatko armoa kasvos kun terällä
kiiltää vai oletko tyyni
kun rikki ihos se viiltää?

Ei vihaa! Kukaan ei sattumaa tunne.
Ei raivoa! Sen hallinta vaatii taitoa.
Ei pelkoa! Ei kukaan uhria kaipaa.
Ei armoa!


8. PÄÄTÖS

Päätökseni tehnyt oon
Vain heikko tieltä kääntyköön
On aika tullut kohdata
se viimeinen kiusaus.

Kasvoiltani näet sen,
että kaikkea mä kerro en.
Silti epäilys tunteitasi
ei voi pettää.

Sinun hymysi anteeksi pyytää,
ja katseesi pelkoni pyyhkii.

Ratkaisuni selvä on,
reaktiosi nähty on.
Pohjimmiltani oletkin,
vain sokea lammas.

Koitokseni alkakoon,
nyt varmistuksen saanut oon.
Kasvoillasi lukee vain:
”ehdoton rakkaus”.


9. RAKASTAN SINUA

Se alkaa...
...ranteesi sitoen, silmäsi peittäen,
katsettasi en uskalla kohdata.
Huulesi tukkien, vaatteesi riisuen
lämmöstäs nautin ja sinulle
kerron sen.

Pelkosi tyynnytä, hallitse tunteesi,
en antaa saa sen sinua satuttaa.
Anteeksipyyntöni, anteeksiantosi,
turhaa kai on tässä hetkessä.

Kun taas maahan itkus vuotaa,
puro hiljaa joeks muuttuu.
Lohdun sanat ne nyt kerron
kuiskaan: Rakastan sinua.

Tarkasti viiltäen, ranteesi aukaisen,
tuskin on kipua, pois voit vain
nukkua. Veresi vuotava, vartesi
vääntyvä, kaunis on kuolevan
äänetön huutosi.

Kun nyt maahan veres vuotaa,
lampi hiljaa mereks muuttuu.
Lohdun sanat ne nyt kerron,
kuiskaan: Rakastan sinua.

Poistan siteet kasvoiltasi ja
vapautan hellästi kätesi.
Varovasti silitän kylmenevää
poskeasi ja viimeistä kertaa
käyn vierellesi makaamaan.

Kun nyt maahan veres vuotaa,
katsees hiljaa lasiks muuttuu.
Varkain kätes käteen laitat,
kuiskaat: Rakastan sinua.


10. TULI PALAKOON

Oveni avaan viimeisen kerran,
taakkani painaa,
mut vain hetken verran.

Minä tuhoan, tämän elämän,
tuli palakoon, kaiken vieköön.
Minä tuhoan, kaiken elävän,
tuli taloni nyt pois vieköön.

Ystäväni nyt saa viimeisen sijan,
vaimoni vierestään löytää hän pian.
Kukaan ei häntä tunnistaa saata,
haulikon laukaus sen varmaks voi taata.

Viimeisen viestimme keskeltä taitan,
sänkymme reunalle hellästi laitan.

Minä aloitan, uuden elämän,
ehkä viimeisen, kuka tieköön.
Tämän elämän, minä unohdan,
tuli palakoon ja kaiken vieköön.