Stam1na : Viimeinen Atlantis
Las palabras
1. S.O.S. (SALATKAA OMA SIIJAINTINNE)
Veden pinta lähestyy
Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään
Aurinko laskee takanani ja laskee nousevan meren taa
Polttoainetta on jäljellä vajaan tunnin matkalle
Allani on pelkkää vettä
Rantauduimme vedestä, laskeuduimme puusta
Kävelimme, juoksimme, ratsastimme, lensimme
Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä ohjata liikettäni
Katson ylitse mittareiden, ylitse lukemien, ylitse ohjainten
Tallennan tämän viestin muistoksi
Ihmiselämästä mistuttavaksi katoavaksi radioaalloksi
Viimeisenä maan päällä
Viimeisenä sen yläpuolella
Viimeisenä tallenteena
S.o.s
Salatkaa oma sijaintinne
S.o.s
Salatkaa oma sijaintinne
2. PISTE JOLTA A EI OLLUT PALUUTA
Olimme ohittaneet pisteen, jolta ei ollut paluuta
Kuin valomerkin: lisäsyy juhlia
Oli jatkovieraina Täydelliset Naiset, Talollinen Talentteja, Idoleita, Videoita
Surutta puhuttiin puheen vuoksi, juomien vuoksi nousi hukuttaakseen
Oli pullon puheenvuoro, minä(kin) nostin sen, join kaiken
Nielimme viimeisenkin valheellisen lauseen
Televisiosta katkesivat virrat, keskeytyivät mainokset
Ja kanavien uutisvuodatukset, suorat lähetykset
Musteni ruudun pinta tyyneksi kuin meri aalloton
Kuvatulvaan syntyi patouma
Ilman virtaa saamme nyt kuivua
Ei meistä juopuneista kukaan tiennyt, kuinka aamuun selvittäisiin
Katkesi puhe kuin sammuvien tähtien tanssit
Sähkön palatessa jatkuisi juhlamme hiljentäen
Huutavan omatuntomme, mutta huono uutinen oli ainut uutinen
Myös tällä kertaa
3. PAKKOLASKU
Niin kauan kun saastuttaminen on maksutonta
Kaupan ulkopuolinen osapuoli maksaa laskun
Lahossa mittapuussa riiput, se on kellukkeesi
Pankki vei talon, ulosottomies veneesi,
Kalastit tontilla, autoilla, muovimaterialla
Arvostusta, mutta hukutit kai avaimesi
Rahtasit ostoskassissa rippeitä moraalista
Repesi säkin pohja elintasovaatimuksista
Käteistä kuivana ei ole edes leipään,
Tavarantulvan vietävänä puret hammasta
Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla
Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
Halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Ostoskeskus on suojana päidemme yllä
Nauttien olosta yritämme hymyillä
Parasta ennen on tatuoitu viivakoodiin
Pilaantunut kilo sianlihaa, syö sydän, syö pää
Aina löytyy niitä, jotka myy ja jotka maksaa
Raha ei vatsaa täytä, koneen rattaat vain rasvaa
Pankkien kaatuessa köyhä kansa pettyy
Barrikadin palaessa kostonhimo syttyy
Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
Halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Hukutit kuluttajana, hukutit velallisena
Hukutit luontosi ja vapautesi
Kolmea ei kahden hintaan olekaan
Lasku on tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Loppuun, kiitos, pakkolasku
4. JATEPUTKIAIVOT
220 kiloa sitä itseään joka vuosi vuosi läpi jäteputkiaivoista
Viihdeteollisuus oli ajan tasalla
Pimeä putki on paikka faktoja salailla
Valot ja kamera pidetään päällä kyllä
Status quo tuttua ja turvaa
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan
Viihdeteollisuus liukuhihnan paskasade
Lankesi kasvoillemme länsimainen bukkake
Ei kukaan kompostoinut syynä kuvaputkinäkö
Olohuoneesi oli navetta
Laitokset ja putkistot lopputulos kitsch
Sivistysvaltiolle kumisaapasrivi
Saippuasankareina nukahdimme unelmoiden
Heräsimme naapurin vetäessä vessaa
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan
Siisti ja turvallinen viihde tyynnyttää ja rauhoittaa massoja
Vallitsevan järjestyksen ylläpitäjät haluavat ainoastaan vallitsevan järjestyksen ylläpitämistä
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
(viihdyttävään paskaan)
Mitä siis loimme
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Mitä siis loimme
Mistä me nautimme
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan
Säästä luontoa
Minimoi kulutus ja kuole
5. MAALLA, MERELLA, ILMASSA
Julistettiin radiossa: Luonnonvarat loppuivat
En kuullut
Raahasin jo rakasta tavaraa evakkojonossa pitkin maisemaa
Pysähdys voi tappaa, muutos pelottaa
Minä pelkäsin liikkua
Lentokoneiden lastina taivaalla ei ollut turisteja vaan pommeja
Sinä päivänä ajoradoilla makasi ennätyspaljon raatoja
Etäisten saarivaltioiden yhteydet katkaistiin, öljy loppui
Happosateisten jokien varsilla vaelsi lapsia ilman vaatteita
Pakeni lääkärit yli rajojen, rikkaat suojiin kaupunkimaastureiden
Kun terroristi pukeutui pradaan, oli kaupan vihreitä arvoja
Vaarallisimmat fundamentalistit pakenivat tavaravuorien luoliin
Tyhjää myyvä tankkauspiste oli päätepysäkki
Marssimme sotaan maatamme vastaan
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Me häviämme multaan, mutaan, myrkkykaasuihin
6. ELAMAN TARKOITUS
Lapsena kerrottiin: jos tuijottaa kiveä, voi nähdä sen kasvavan, hengittävän ja elävän
Tuijotin aikani, onneksi pettyen oivalsin: kasvoin ja hengitin itse. Opetuksen sisäistin
Kiveen hakatut iäiset lauseet opettavat lapsenuskoa
Vanhat asettavat vastaukset: "Kättä ylös jos on kysyttävää"
Jotkut pyhittävät kirjoitusten jumaluuden
Teko ei näe viisautta vaihtoehtojen
Järki on kysyä, luonto ja tiede valita
Olemme lenkkeinä ketjussa hetken ja siinä kaikki
Ihminen on yksi ja kaksinkin yksin
Tulevaisuus on määrämätön
On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut
Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan
Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat, koska on tapana niin
Olet kasvatettu tuote, takuuna ikuinen elämä tai luvattu maa
Kumarrat voimaa ja valtaa ja kunniaa
Kumarrat lapsen lailla uskontoa
Niille, jotka opettavat ajo-ohjeita, voidaan suositella valtatietä helvettiin
Ja niille, jotka odottavat vastauksia, kirkkoja, temppeleitä, satulinnoja
Minä menen omin jaloin
Minä menen maisemareittiä
En usko sieluun, en usko vastakohtaan
Elämän pelko on ainoa petoni
Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?
7. VIESTTINTUOJA
Kartta syttyi palamaan
Kynttilä kaatui kun piirsin viivaa paperilla A:sta B:hen
Lyijyn lyhyt viivaus vastaa pitkää matkaa pimeydessä
Lähtökuopassa unelmoin pakomatkasta
Kaikuisipa uutinen jo bunkkereissa lisätietoja ulkomaailman tilasta
Valottaisipa viesti kaupungin korjatuista porteista tai patsaista
Vaan ei
Viestintuoja onhan niin että tuhot korjattiin
Ole järkeni valo ja rohkeuteni täältä paeta
Ei tullut viestimiestä eilen ei tullut tänään
Sisälläni kuului: "Kuolen kai hämärään"
Oli noustava itse ylös utopian raunioista
Ei unelma valoa vaadi vaan rohkeutta
Viestintuoja onhan niin että tuhot korjattiin
Ole järkeni valo ja rohkeuteni täältä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Viestintuoja onhan niin että tuhot korjattiin
Aion täältä vielä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Aion täältä vielä paeta
8. RIKKIPAA
Raavin itseni ylös tuhkasta nostin katseen navastani ja panin merkille
Koko vitun maailma oli iso tulipaloalue
Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen maastopalot leveinä tsunamiaaltoina
Tuli pandemiat talouskriisiterroristit tuli palava halu nimetä pyromaani
Kuka sytytti langan
Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin
Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"
Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee
Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle
Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä
Valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä
Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun
Veden pinta nousee ja nousee ja nousee
Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle
9. TSUNAMI
Haaskoja ja lokkeja ihmishaaksirikkoja
Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja
Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi
Suuri sininen vetäytyi jättiläisaalloksi
Egokatastrofi
Humaani tsunami
Evoluution sykli
Edessä epilogi
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy
Varmin keino päästä hengestään on jäädä rantaan makamaan
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jatkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
Lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet
Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja
Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua
Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa
Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua
Tien vasempaan laitaan köyristyvät nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo
Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain
Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari on kuollessaan parhain toki"
Marssivat ankat jonossa vesirajaan
Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa
Neljä päivää
Kolme päivää
Kaksi yötä matkaa on
Lentokentän päähän
Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan
Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää
Vedän, vedän, vedän ,vedän happea ja ehkä jaksan metrin
Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä
Hukkuvan planeetan pinnan yllä
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jatkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
Lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet
[x4]
10. ELOONJAANYT
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva
Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin
Nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä jos hyppäisin
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: Ei ole eloonjääneitä
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni
Taistelleen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin
Emme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden,
Matkaa on taitettu liiankin kauan
Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi
Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
(Hulluuden me hallitsimme)
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
(Muureja me rakensimme)
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
(Lopussa me hävisimme)
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen
..jäätikkö suli jossain kaukana, juhla jatkui mutta juoma oli lopussa..
..luteet syöpäosastolle, maailman sisällissota oli syttynyt..
11. VIIMEINEN ATLANTIS
Jääkarhut kyllä jäävät elämään jos ne vaihtavat väriään roskameressä
Siivekkäät pesivät styroksiin jo silloin aiemmin meitä paremmin
Meren yllä on manner muovia
Lauttana peittäen eurooppaa
Syvään nukkuu viimeinen atlantis
Koneen siivet aaltojen varassa
Yksi matkaaja tarinan lopussa
Jääkarhut kyllä jäävät elämään ilman jäätä
Meren yllä on manner muovia
Lauttana peittäen eurooppaa
Syvään nukkuu viimeinen atlantis
Eloonjääneellä, silminnähneellä tavoitteen vain selviytyä
Minimoida vahinko ja tuho, kasata maailma pala kerrallaan
Eloonjäänyt jää kadonneeksi
Syvään nukkuu viimeinen atlantis
Vihdoin nukkuu (vihdoin nukkuu) viimeinen atlantis
Syvään hukkuu (syvään hukkuu) viimeinen atlantis
Vihdoin hukkuu (vihdoin hukkuu) viimeinen atlantis
Veden pinta lähestyy
Liikun tuhat kilometriä tunnissa itään
Aurinko laskee takanani ja laskee nousevan meren taa
Polttoainetta on jäljellä vajaan tunnin matkalle
Allani on pelkkää vettä
Rantauduimme vedestä, laskeuduimme puusta
Kävelimme, juoksimme, ratsastimme, lensimme
Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni en yritä ohjata liikettäni
Katson ylitse mittareiden, ylitse lukemien, ylitse ohjainten
Tallennan tämän viestin muistoksi
Ihmiselämästä mistuttavaksi katoavaksi radioaalloksi
Viimeisenä maan päällä
Viimeisenä sen yläpuolella
Viimeisenä tallenteena
S.o.s
Salatkaa oma sijaintinne
S.o.s
Salatkaa oma sijaintinne
2. PISTE JOLTA A EI OLLUT PALUUTA
Olimme ohittaneet pisteen, jolta ei ollut paluuta
Kuin valomerkin: lisäsyy juhlia
Oli jatkovieraina Täydelliset Naiset, Talollinen Talentteja, Idoleita, Videoita
Surutta puhuttiin puheen vuoksi, juomien vuoksi nousi hukuttaakseen
Oli pullon puheenvuoro, minä(kin) nostin sen, join kaiken
Nielimme viimeisenkin valheellisen lauseen
Televisiosta katkesivat virrat, keskeytyivät mainokset
Ja kanavien uutisvuodatukset, suorat lähetykset
Musteni ruudun pinta tyyneksi kuin meri aalloton
Kuvatulvaan syntyi patouma
Ilman virtaa saamme nyt kuivua
Ei meistä juopuneista kukaan tiennyt, kuinka aamuun selvittäisiin
Katkesi puhe kuin sammuvien tähtien tanssit
Sähkön palatessa jatkuisi juhlamme hiljentäen
Huutavan omatuntomme, mutta huono uutinen oli ainut uutinen
Myös tällä kertaa
3. PAKKOLASKU
Niin kauan kun saastuttaminen on maksutonta
Kaupan ulkopuolinen osapuoli maksaa laskun
Lahossa mittapuussa riiput, se on kellukkeesi
Pankki vei talon, ulosottomies veneesi,
Kalastit tontilla, autoilla, muovimaterialla
Arvostusta, mutta hukutit kai avaimesi
Rahtasit ostoskassissa rippeitä moraalista
Repesi säkin pohja elintasovaatimuksista
Käteistä kuivana ei ole edes leipään,
Tavarantulvan vietävänä puret hammasta
Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla
Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
Halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Ostoskeskus on suojana päidemme yllä
Nauttien olosta yritämme hymyillä
Parasta ennen on tatuoitu viivakoodiin
Pilaantunut kilo sianlihaa, syö sydän, syö pää
Aina löytyy niitä, jotka myy ja jotka maksaa
Raha ei vatsaa täytä, koneen rattaat vain rasvaa
Pankkien kaatuessa köyhä kansa pettyy
Barrikadin palaessa kostonhimo syttyy
Hukutit itsetuntoa, hukutit materialla
Hukutit pelkoa ja heikkouttasi
Kolme jos kahden hintaan saa tavaraa,
Halutaan tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Hukutit kuluttajana, hukutit velallisena
Hukutit luontosi ja vapautesi
Kolmea ei kahden hintaan olekaan
Lasku on tätä ja tätä ja tätä ja tätä ja tätä
Loppuun, kiitos, pakkolasku
4. JATEPUTKIAIVOT
220 kiloa sitä itseään joka vuosi vuosi läpi jäteputkiaivoista
Viihdeteollisuus oli ajan tasalla
Pimeä putki on paikka faktoja salailla
Valot ja kamera pidetään päällä kyllä
Status quo tuttua ja turvaa
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan
Viihdeteollisuus liukuhihnan paskasade
Lankesi kasvoillemme länsimainen bukkake
Ei kukaan kompostoinut syynä kuvaputkinäkö
Olohuoneesi oli navetta
Laitokset ja putkistot lopputulos kitsch
Sivistysvaltiolle kumisaapasrivi
Saippuasankareina nukahdimme unelmoiden
Heräsimme naapurin vetäessä vessaa
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan
Siisti ja turvallinen viihde tyynnyttää ja rauhoittaa massoja
Vallitsevan järjestyksen ylläpitäjät haluavat ainoastaan vallitsevan järjestyksen ylläpitämistä
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Mitä siis loimme (mitä siis loimme)
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
(viihdyttävään paskaan)
Mitä siis loimme
Mistä me nautimme (mistä me nautimme)
Minne hukuimme
Mitä siis loimme
Mistä me nautimme
Minne hukuimme
Viihdyttävään paskaan
Säästä luontoa
Minimoi kulutus ja kuole
5. MAALLA, MERELLA, ILMASSA
Julistettiin radiossa: Luonnonvarat loppuivat
En kuullut
Raahasin jo rakasta tavaraa evakkojonossa pitkin maisemaa
Pysähdys voi tappaa, muutos pelottaa
Minä pelkäsin liikkua
Lentokoneiden lastina taivaalla ei ollut turisteja vaan pommeja
Sinä päivänä ajoradoilla makasi ennätyspaljon raatoja
Etäisten saarivaltioiden yhteydet katkaistiin, öljy loppui
Happosateisten jokien varsilla vaelsi lapsia ilman vaatteita
Pakeni lääkärit yli rajojen, rikkaat suojiin kaupunkimaastureiden
Kun terroristi pukeutui pradaan, oli kaupan vihreitä arvoja
Vaarallisimmat fundamentalistit pakenivat tavaravuorien luoliin
Tyhjää myyvä tankkauspiste oli päätepysäkki
Marssimme sotaan maatamme vastaan
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Me häviämme multaan, mutaan, myrkkykaasuihin
6. ELAMAN TARKOITUS
Lapsena kerrottiin: jos tuijottaa kiveä, voi nähdä sen kasvavan, hengittävän ja elävän
Tuijotin aikani, onneksi pettyen oivalsin: kasvoin ja hengitin itse. Opetuksen sisäistin
Kiveen hakatut iäiset lauseet opettavat lapsenuskoa
Vanhat asettavat vastaukset: "Kättä ylös jos on kysyttävää"
Jotkut pyhittävät kirjoitusten jumaluuden
Teko ei näe viisautta vaihtoehtojen
Järki on kysyä, luonto ja tiede valita
Olemme lenkkeinä ketjussa hetken ja siinä kaikki
Ihminen on yksi ja kaksinkin yksin
Tulevaisuus on määrämätön
On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut
Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan
Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat, koska on tapana niin
Olet kasvatettu tuote, takuuna ikuinen elämä tai luvattu maa
Kumarrat voimaa ja valtaa ja kunniaa
Kumarrat lapsen lailla uskontoa
Niille, jotka opettavat ajo-ohjeita, voidaan suositella valtatietä helvettiin
Ja niille, jotka odottavat vastauksia, kirkkoja, temppeleitä, satulinnoja
Minä menen omin jaloin
Minä menen maisemareittiä
En usko sieluun, en usko vastakohtaan
Elämän pelko on ainoa petoni
Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?
7. VIESTTINTUOJA
Kartta syttyi palamaan
Kynttilä kaatui kun piirsin viivaa paperilla A:sta B:hen
Lyijyn lyhyt viivaus vastaa pitkää matkaa pimeydessä
Lähtökuopassa unelmoin pakomatkasta
Kaikuisipa uutinen jo bunkkereissa lisätietoja ulkomaailman tilasta
Valottaisipa viesti kaupungin korjatuista porteista tai patsaista
Vaan ei
Viestintuoja onhan niin että tuhot korjattiin
Ole järkeni valo ja rohkeuteni täältä paeta
Ei tullut viestimiestä eilen ei tullut tänään
Sisälläni kuului: "Kuolen kai hämärään"
Oli noustava itse ylös utopian raunioista
Ei unelma valoa vaadi vaan rohkeutta
Viestintuoja onhan niin että tuhot korjattiin
Ole järkeni valo ja rohkeuteni täältä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Viestintuoja onhan niin että tuhot korjattiin
Aion täältä vielä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Viestintuoja vaikka on niin pimeää on kellareissa edelleen elämää
Ethän lukitse ovea aion täältä vielä paeta
Aion täältä vielä paeta
8. RIKKIPAA
Raavin itseni ylös tuhkasta nostin katseen navastani ja panin merkille
Koko vitun maailma oli iso tulipaloalue
Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen maastopalot leveinä tsunamiaaltoina
Tuli pandemiat talouskriisiterroristit tuli palava halu nimetä pyromaani
Kuka sytytti langan
Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin
Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"
Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee
Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle
Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä
Valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä
Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun
Veden pinta nousee ja nousee ja nousee
Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Runko on puuta, pää on rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle
Jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää
Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle
9. TSUNAMI
Haaskoja ja lokkeja ihmishaaksirikkoja
Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja
Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi
Suuri sininen vetäytyi jättiläisaalloksi
Egokatastrofi
Humaani tsunami
Evoluution sykli
Edessä epilogi
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy
Varmin keino päästä hengestään on jäädä rantaan makamaan
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jatkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
Lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet
Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja
Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua
Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa
Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua
Tien vasempaan laitaan köyristyvät nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo
Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain
Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari on kuollessaan parhain toki"
Marssivat ankat jonossa vesirajaan
Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa
Neljä päivää
Kolme päivää
Kaksi yötä matkaa on
Lentokentän päähän
Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan
Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää
Vedän, vedän, vedän ,vedän happea ja ehkä jaksan metrin
Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä
Hukkuvan planeetan pinnan yllä
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jatkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
Lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet
[x4]
10. ELOONJAANYT
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva
Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin
Nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä jos hyppäisin
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: Ei ole eloonjääneitä
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni
Taistelleen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin
Emme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden,
Matkaa on taitettu liiankin kauan
Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi
Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
(Hulluuden me hallitsimme)
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri
(Muureja me rakensimme)
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta
(Lopussa me hävisimme)
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen
..jäätikkö suli jossain kaukana, juhla jatkui mutta juoma oli lopussa..
..luteet syöpäosastolle, maailman sisällissota oli syttynyt..
11. VIIMEINEN ATLANTIS
Jääkarhut kyllä jäävät elämään jos ne vaihtavat väriään roskameressä
Siivekkäät pesivät styroksiin jo silloin aiemmin meitä paremmin
Meren yllä on manner muovia
Lauttana peittäen eurooppaa
Syvään nukkuu viimeinen atlantis
Koneen siivet aaltojen varassa
Yksi matkaaja tarinan lopussa
Jääkarhut kyllä jäävät elämään ilman jäätä
Meren yllä on manner muovia
Lauttana peittäen eurooppaa
Syvään nukkuu viimeinen atlantis
Eloonjääneellä, silminnähneellä tavoitteen vain selviytyä
Minimoida vahinko ja tuho, kasata maailma pala kerrallaan
Eloonjäänyt jää kadonneeksi
Syvään nukkuu viimeinen atlantis
Vihdoin nukkuu (vihdoin nukkuu) viimeinen atlantis
Syvään hukkuu (syvään hukkuu) viimeinen atlantis
Vihdoin hukkuu (vihdoin hukkuu) viimeinen atlantis
Palabras añadidas por Immortalis - Modificar estas palabras