1. VERIURA

Kuka unelmamme anasti ja teki niistä pilaa?
Kuka kaltaisekseen loi ja kylvi täyteen vihaa?
Veriurat...
Miksi sormet helposti nyrkkiin puristuu?
Miksi käärmeiden kielellä puhuu meidän suut?
Kauneus on katoavaista, rumuus kiven kaltaista
Se ken kerskuu onnellansa täytyy raipoin rangaista
Kadotuksen lapset veisaa virttä kauniin synkeää
Aurat vihan eespäin syöksyy ja veriurat jälkeen jää
Kuka antoi oikeuden maan raiskata?
Kuka antoi oikeuden heikomman tuhoon tuomita?
Veriurat jää meistä jälkeen...


2. KOSKETA

Varma saalis
Turha huutaa, kukaan ei vastaa
Luissa tunnen askeleesi pimeillä teillä
Juokse tai kuole
Pelottaa sinua koskettaa - pelotan sinua
Herättää himoni elämään - kosketa kiveä
Kiirehtimättä varjo seuraa
Hylätty vaate
Veressä nyrkki kiinni tarttuu sarvesta härkää
Pelottaa sinua koskettaa - herätä himoni
Herättää himoni elämään - kivi on elävä


3. KÄÄRMEENPESÄ

Isä tunsi vitsauksen
Jolta tuskin ketään säästetään
Reikä lyöty ihmiseen
Siitä käärme sisään päästetään
Jos isä päätäni silitti iski käärme huulet rikki
Hän vain istui kesän päästämättä ääntäkään
Silmistään käärmeenpesän näin ja käärmeen pesässään
Kun syksyn pyyntisaalis riippui eteisessä - isä eteisen edessä
Pullosta käärme
Ryypyn mitta käärmeen mitta
Pesä käärmeen miehen päästä
Jos katsot sisälleni, näet matelijan mustan
Kutsumaton vieraslauma talossani asustaa
Ruuminpesupirtu juotu porraspieliin kustaan
Käärmeen voima väkevä, ei mieli siivin lennä
Tiedän tasantarkkaan minne käärmeenjälki päättyy
Kun järvenselkä jäätyy, lyön jäähän reiän käärmeen mennä


4. IRTI

Rintaan alasin
Teilipyörälle pääni
Ukkosen ääni
Pistokkeeni irti
Syttyvä vaate vöin on kiinni
Ei sitä päältä saa revityksi
Lukittu huone, jota vihata
Huoneessa peili, jota vihata
Peilissä katsoo, ketä vihata
Meitä vain yksi, jota vihata
Hauraat astian palat yhteen korjaamaan
Saavuthan, siihen jää, päästä ethän milloinkaan irti
Kun roviot palavat
Kun riivaajat tulevat läpi ovien
Minä pakenen hämärän turvin haparoiden läpi ovien
Minä tiedän; tie tiedon tuolle puolen on kirjoitusta
Loputonta kirjoitusta, sanatonta kirjoitusta, joka kietoo
Kirjoitusta, joka kiskoo irti, kun roviot palavat
Irti, kun riivaajat tulevat


5. TUONEN VIEMÄÄ

Mistä on tehty pojat pienet?
- lierot, liskot ja myrkkysienet
Sikiää saatanan syvästä maasta
Kirnuttu hiidenkirnussa saasta
Mistä on kiltit tytöt tehty?
- liejusta muovattu, lähde ehtyy
Kivistä helvetin leveiltä teiltä
Siivet revitty enkeleiltä
Tuonen viemää...
...vihassa siitetty
...vitsalla kiitetty
...lihasta luohittu
...veressä kastettu
Nahkasiivet, hännät, sarvet
Raateluhampaat, hirviöparvet
Päällä kiikkerän ruumislaudan
Keinuleikkiä partaalla haudan
Niistä kasvaa miehet, naiset
Vesikauhuiset painajaiset
Rakastaa raivoten toinen toistaan
Harteille lastensa taakkansa nostaa
Pojat, tyttäret juurakkopuusta
Puuttuvan renkaan kylkiluusta
Paras naarata sielunsa suosta
Viisainta nöyrtyä, viisaampi juosta


6. KIIRASLAPSI

Katso - sinä katsoit
Kulje - sinä kuljit
Läpi unenportin
Elonlukon suljit
Itke, naura kiiraslapsi!
Tuska tekee autuaaksi!
Pyydä - sinä pyydät
Ano - sinä anot
Vuodat katumusta
Toivot armahdusta

Itke, naura kiiraslapsi!
Tuska tekee autuaaksi!

Vain hetken elonkehto lapsosiaan tuudittaa
Kesken piltin unennäön varjon maahan keikauttaa
Ei kuulu äidin laulu, tuutuloru turvallinen
Nyt raikaa suden nauru, riimit kuolonenkelten

Itke, naura kiiraslapsi!
Tuska tekee autuaaksi!

Voihki - sinä voihkit
Huuda - sinä huudat
Kivun suloisuutta
Piinan ihanuutta

Itke, naura kiiraslapsi!
Tuska tekee autuaaksi!

Vain hetken elonkehto lapsosiaan tuudittaa
Kesken piltin unennäön varjon maahan keikauttaa
Ei kuulu äidin laulu, tuutuloru turvallinen
Nyt raikaa suden nauru, riimit kuolonenkelten


7. MULTAA JA LOSKAA

Hautajaisten suruarmeija
Minun sielun matkaan saattaa
Tämä kirstu on ahdas, ruumispaitani kuristaa
Arkun kannelle multaa
Vaikka siinä on sontaa, siinä on kultaa
Luopio, petturi, kuriton ruumis
Niin mykkä, kun on aika huutaa
Ken päättyy paaden alle
Kuuluu vain kuolemalle
Hiirenkorvilla elämänkirja, himo kahlata kannesta kanteen
Meitä lietsoo sanaton kauhu kesken lauseen nukahtaa
Maa on pyöreä
Elämä ei ole jatkumon kiertopalkinto
Tai kierreportaat nirvanaan
...kuin pannukakku, jonka reunalta pudotaan
Poveen maan lasketaan - päälle multaa ja loskaa
Kunnes taas kohdataan - täältä nousta ei koskaan


8. NARUA

Heikkona horjuva, otsalla vanne
Tiukkana kiertyvä, siteessä ranne
Taivasta etsi, viimein löysi
Porttina orsi, rasvattu köysi

Narua!

Aika on marssittaa
Vanhat ja hullut liiterin taa
Lihasta vellova hautuumaa
Kuoppa se on, joka kannattaa

Narua!

Hurmosjoukot käyvät rinta rinnan
Kirkain silmin kohti kuolemaa
Viel´ voi nousta varjon pimennoista
Aamunkoi uuden uljaan maailman

Narua!
Kansalle!

Kansa on käsketty kulkemaan
Portista vailla paluutaan
Tuhkana, savuna piipusta
Nousee kohden taivasta

Narua!

Täällä ei menneitä muistella
Kiire on hautoja kaivella
Johtaja määrää; kaiva pois
Ajan henki - henki pois

Narua!

Hurmosjoukot käyvät rinta rinnan
Kirkain silmin kohti kuolemaa
Viel´ voi nousta varjon pimennoista
Aamunkoi uuden uljaan maailman


9. RUMAVIRSI

Rujo vainaapappi saarnaa
Sataa maahan paskaa, vaarnaa
Mädänsyömä seurakunta
Näkee lapsentappounta
Teko huutaa vääryydessään
Tuskissaan on polvistuva
Lauma langennut ja eessään
Riivitty on jumalan kuva
Älä armahda, meitä armahda
Hirsikirkon raunioissa
Luoja on ja pysyy poissa
Saattoväen aatoksissa
Luoja on ja kadoksissa
Laitimmaisen laulun vuoro
Sorakieli raatokuoro
Läpi ruodan, läpi hirren
Kajauttaa ruman virren


10. HERRAA HYVÄÄ KIITÄKÄÄ

Hanki elämä; nyökkäävä talo
Portaat jo lahot, ruosteessa lukot
Saastaiset lävet anna ei valoon
Isketty eteen laudoista tukot
Herraa hyvää kiittäkää
Maljaasi huoli, puute ja tauti
Hämmennä hyvin, kärsi ja nauti
Piinattu liha, nahkaa ja luuta
Kuin kalmonkuva viet ristinpuuta
Iloiten ylistäkää
Pakotietä ei näy - kiittäkää
Ota taakka ja käy - ylistäkää
Temmo ja revi tai siinä viru
Riimussa opit; et toista tapa
Sielussa kytee kuolaava piru
Synti on eläin kahleista vapaa


11. ISÄN KÄDESTÄ

Nyt on parasta, poikani
Parasta olla hiljaa
Hiljaa pysyä piilossa
Jo leikkaa sirppi viljaa
Isän kädestä
Viisautta, nöyryyttä
Maan kylmyyttä
Nyt on hyvä vaimoni
Syytä olla hiljaa
Aivan hiljaa pysyä
Vaik´ halla korjaa viljaa
Kellä vaiva sellainen kuin ihmisellä
Sama sarka isien eessä poikien