1. KOHTU

(Instrumental)


2. METSÄN VIHA

Korvet koskemattomat meille elon antavat
Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa
Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius
Eipä tunne metsänväki salomaitaan

Mutta staaloja, loitsittuja, maahisia, ei voi taltuttaa

Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta
Mutta rikki raastamme elon kudelmaa
Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla
Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset vuorollaan

Kekäleiksi korventaa

Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa

Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat
Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan
Manattuja mahteja ei voi enää hallita
Upottavat kyntensä mustaan lihaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset kunkin vuorollaan
Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla
Apeassa illankoitteessa
Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa
Maaemon lapset kunkin vuorollaan


3. KIROUKSEN KANTAJA

Kirouksen kantaja, orja kohtalon
Annatko tän maan nielaista sut kokonaan

Niittäjä sielujen, oon sua oottanut
Ja pysyn vierelläs, kunnes toivo mennyt on

Kirouksen kantaja, palauta ihmisyys
Kerää voimas ja murra kahleet kohtalon

Liekin etsijä, tulen yhdistät
Mitä edessä siintää, vain sä nähdä voit

Kirouksen kantaja, verestä vahvistut
Löydä kunnias maasta heränneiden

Unten metsämies, saaliin teurastat
Vieläkö uneksit, kun veri sut kuljetti elämään

Seisomme risteyksessä, peitymme varjoon kohtalon
Löydämme valon pimeästä, kajon heikoimmankin

Synnymme nimettömänä, kuolemme tuhat kertaa
Näin alkaa pimeyden aika, hiipuu liekki viimeinen
Viimeinen


4. SANAT PIMEYDESTÄ

Entä nyt, entä nyt kun kaikki savuun haihtuu
En varjoakaan nää (en tänne jää)
Vielä nyt, vielä nyt kun askel tyhjää kaikuu
Yön mustaksi maalaa

Rinta rinnan, hetken verran
Nostan maljan, vielä kerran
Viimeisen

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään
Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen)
Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan
Polkumme päättyy alle sammaleen

(Iloon suruun syvimpään)
(Alhoon alle sammaleen)
(Iloon suruun syvimpään)
(Alhoon alle sammaleen)

Repiessään meidät he eivät itke
Vaan tekevät sen hymyillen
Syvyyksistä huokaa tuska
soi pimeydessä sanat hiljaiset
Viimeisistä hetkistä
En irti vielä päästä kaiken muistaen
Taas toivo hauras vihaksi palaa
Eikä sammu ennen kuin kylmenen

Huominen, huominen taas uuden varjon näyttää
Siks’ tänään taistelen (tänään taistelen)
Vaimeten, vaimeten viel’ kerran huudot hullujen
Ja silloinen vaikenen

Rinta rinnan, hetken verran
Nostan maljan, vielä kerran
Viimeisen

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään
Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen)
Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan
Polkumme päättyy alle sammaleen (viimeisen)
Iloon ylimpään ja suruun syvimpään
Kuu kapenee, se meitä vie
Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan
Polkumme päättyy alle sammaleen


5. SANANSAATTAJA

Katras hiljaisten ihmisten
Katsoo pitkin tannerta
Muistelee sitä maailmaa
Jonka saastaan ihmiselo vajoaa

Verellä merkitty sanansaattaja
Kantaa elämään hukkuneita
Tulen polttamia hahmoja
Joita sikiää sen kuolleen maailman tuhkasta

Kun elämä katoaa
Mätään maahan vajoaa
Vaivu kanssain muistoihin

Saako kukaan koskaan meitä enää maasta nousemaan
Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään
Häviääkö totuus kaaokseen, joukkoon harhojen
Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään

Onko kukaan koskaan mitään oppinut
Johtaako tahto iankaikkiseen elämään
Onko kukaan koskaan mitään oppinut
Johtaako tahto iankaikkiseen elämään

Se kulkee kätkettynä
Sumuharsoon valkoiseen
Verenperintönä ajasta
On ikuinen muisto kuolleen maailman tuhkasta

Kun elämä katoaa
Mätään maahan vajoaa

Kun elämä katoaa
Mätään maahan vajoaa
Vaivu kanssain muistoihin

Saako kukaan koskaan meitä enää maasta nousemaan
Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään
Häviääkö totuus kaaokseen, joukkoon harhojen
Katoaako muisto unohdukseen, taaemmas hämärään

Onko kukaan koskaan mitään oppinut
Johtaako tahto iankaikkiseen elämään
Onko kukaan koskaan mitään oppinut
Johtaako tahto iankaikkiseen elämään

Maailma katoaa
Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen
Maailma katoaa
Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen
Maailma katoaa
Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen
Maailma katoaa
Kun lopulta avaa kuolema portin ihmismieleen

Kun elämä katoaa
Mätään maahan vajoaa

Kun elämä katoaa
Mätään maahan vajoaa

Vaivu kanssain muistoihin


6. ROIHU

Yö, reitti pimeä, vain yllä tähtivyö
Syliin sammalten kaadun
Niin, kerran vielä vaivun haaveisiin
Kunnes muistoihini maadun

Olin kaukokaivannut,tietä raivannut, kauan etsinyt
Siks’ periksi en antanut tai vähään tyytynyt
Sinä virvatulissa, haavekuvissa, valveunena
Kutsuit mua luoksesi yön morsiamena

Jään vierellesi aamunkoittoon lepäämään
Tämä unta on, luulen
Saan lumoutua katseestasi uudestaan
Soi sanas’ kuiskeena tuulen

Olet vastapainona, vastavoimana, vastarannalla,
Jos jääräpäänä väärään suuntaan tahdon kulkea
Sinä intomielenä, kehonkielenä, intohimossa
Elonuskon auringon saat roihuun minussa

Huhtikuun huumaan antaudun
Painuu unholaan hyinen, raskas talven maa
Huhtikuun huumaan antaudun
Luotan huomiseen, kun minut nostat kirkkauteen

Huhtikuun huumaan antaudun
Painuu unholaan hyinen, raskas talven maa
Huhtikuun huumaan antaudun
Luotan huomiseen, kun minut nostat kirkkauteen


7. MURHEHUONE

Kokka kyntää aaltoja, kohti toivon maisemaa
Synkät vedet ylittää
Lapset kelluvat, pinnan alle kurkottaa
Meren syliin nukahtaa

Astun sisään, tänne jään
Murhehuoneen hämärään
Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään
Varjona kärsimään

Manner routainen, lumi kaiken peittelee
Halla tappaa kyyneleet
Silti ääni vaimea syvyyksistä kantautuu
Kohti kädet ojentuu

Astun sisään, tänne jään
Murhehuoneen hämärään
Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään
Varjona kärsimään

Verta verestä, sääli kostosta
Armo raivosta, itku itkusta

Astun sisään, tänne jään
Murhehuoneen hämärään
Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään
Varjona kärsimään

Astun sisään kärsimään
Murhehuoneen hämärään
Ehkä sarastuksen nään, matkani pää
Täynnä toivoa säkenöivää


8. PEDON VERI

On suden surma tyyni iäisyys
Syöksyy se rautaan, tulessa palaa
Alla siiven perkeleen hukkuu hurmeeseen
On auki musta maa
Viluntuoja voimas näytä

Tahrittuna toivo, huomisen laulu
Kohtalona jäädä mullaksi maan
Piinattuna opas pimeimmän yön
Syleilyyn jäiseen tämän maan

On aamunkoi jälkeen kylmimmän yön
Jälleen nälättää, aistit voimistuu
Ole vapaa tulisielu, huku totuuteen
Tunne, kiima, palo ja lempi
Ero kuolevista jumalista

Tahrittuna toivo, huomisen laulu
Kohtalona jäädä mullaksi maan
Piinattuna opas pimeimmän yön
Syleilyyn jäisen kuolleen maan

...


9. SYVÄLLÄ VEDESSÄ

Autuas pimeys
Hiljaisuus kun sydän ei lyö
Synnitön, taakaton
Poissa on pahuus maailman

Heittäydyn veden valtaan
Se kouraisee kaikkialta
Syvällä sisällä hengittämättä
Hengittämättä
Syvällä vedessä on todellisuus

Hitaammin aika käy
Kun kantaa saa astiaa jumalten
Autuas pimeys
Hiljaisuus kun sydän ei lyö

Heittäydyn veden valtaan
Se kouraisee kaikkialta
Syvällä sisällä hengittämättä
Hengittämättä
Syvällä vedessä on tulevaisuus

Sinä heräät maailmaan
Tunnet viileän ilman
Sitä hetkeä muistelen
Kunne aikain päättyy

Ja heräät totuuteen
Näet lempeät kasvot
Minä sinua syleilen
Kunnes aikain päättyy