1. ELON EHTOO

Ilta hämärtyy maillahamme
Järven rannalle keräännymme
Taivaaseen katse käy
Kun aurinko taakse puiden katoaa

Väri maailman tummaksi muuttuu
Ja elämä kotohinsa sulkeutuu
Oottaen päivän uuden sarastavan
Joten rauha matkallemme taattu on

Tyyni peilipinta eessämme
On paikka minne haemme mennä
Kokeakseen sen mielentilan
Kun sielustamme irrotaan

Pimeys vihdoin on saapunut
Soihdun valossa katsomme
Kun järven alta meitä kutsuu
Pääsy kohti tuonelaa
Niin valmistumme matkaan
Voimalla hengen ja ruumiin
Koska kun lähtö alkaa
Kenties kukaan ei palaa

Loveen lankeaa miehen kööri
Kohti pohjaa painumaan
Hapettomuuden keskellä vajotaan
Tietämättä pituuden matkasta
Hetki taipaleemme alusta
Ennen pahimman kohtaamista
Hohto näkyy selvästi allamme;
Pääsy tuonelaan järven pohjasta

Lähellä on jo matkamme pää
Vaan heti pahin jo käy toteen
Matkalaisista suuri moni
Saa paikkansa pysyvän tuonelaan
Viimeisillä hengellään muut uivat
Kohti pintaa ja loppuelämää
Portti allamme valollansa
Himmenee ja lopulta katoaa

Järven ranta tyhjä on
Ja vetten pinta vielki tyyni
Rannalla soihdut yksinään
Räiskyivät aamunvalkeaan
Kukaan ei pinnan alta palannut
Vain hiljainen ja sieluton aamu
Ja toteutetusta matkasta jää
Vain hukkuneena järven pohja