1. KOTOMAA

Kun lehtojen hämyssä
Soivat laulut ankarat
Ovat tuskin perillä
Kun he sinne kaatuivat

Pojat äidein armaimmat
Siihen rinta rinnan juoksivat
Suoraan vastatuleen
Ison tammen juureen

Pehmoinen, hento villa
On valkolampahilla
Aurinko paistaa yllä
Komean kotomaan

Sininen taivas ja valkoinen maa
Sieltä ehtootähti hohtaa hopeaa
Sininen taivas ja valkoinen maa
Niin mä näen tämän komean kotomaan
Sininen taivas ja valkoinen maa
Tuli palavana loimuu muinainen
Sininen taivas ja valkoinen maa
Siispä kaiu, laulu uljas kultainen!

On tammen alla hiljaista
Kun tuli ehti riipaista
Nyt kurjet saapuvat
Ja tikka takoo tammessa

Ajan jälkeen ei mikään vaivaa
Ei tuskaa, joka kaivaa
Oi kallis syntymämaa

Pehmoinen hento villa
On valkolampahilla
Aurinko paistaa yllä
Komean kotomaan

Sininen taivas ja valkoinen maa
Sieltä ehtootähti hohtaa hopeaa
Sininen taivas ja valkoinen maa
Niin mä näen tämän komean kotomaan
Sininen taivas ja valkoinen maa
Tuli palavana loimuu muinainen
Sininen taivas ja valkoinen maa
Siispä kaiu, laulu uljas kultainen!

Eteenpäin on pakko päästä enkä tulivoimaa säästä
Edessäni lentää maa
Vaan periksi ei antaa saa!


2. TAPA SEN KUN KERKEET

Ensin tyven, sitten myrsky pysähytti laivatkin.
Ankara soutu ja veneen riekaleet alta ammuttihinkin.

Auta muu kun uira ja sukeltaa niin pitkälle kun suinkin.
Väistellä luotipihunoita vedessä, helvetin kohmeen kylmänkin.

Ei ole järjen hiventä taistella sekopäistä kuningasta vastaan.
Ei ole kuultu kiitoksen sanaa suurimmista voitoistakaan.

Tapa sen kun kerkeet ja joka tapauksessa, tapatat ihtes
Niinku tapana on!
Annetaanpa joka talonpojalle takas viinanpoltto-oikeutensa.
Kirkonvierestä alkas kuulua kapakasta ilosta lailatusta.

Sieltä kelpo kuullakin saa valekuninkaan suosion rappiosta,
Tyhjä on yrittää entisten veroiseksi turhilla valloituksilla.


3. AITA

Minne oot menossa vai takasinko tuut?
Reppu rähjäinen, soratietä suus?
Onko matka ollut pitkä vaiko siintääkö silmääs lokoisa tulevaisuus?

Siellä mullikat jo mettäs luikkivat
Samaan aikaan joutsenet kun saapuvat:
Vastas reissunpäältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee:

Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät.
Parempi on risunenkin aitaus kun ilman.
Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät,
Parempi on airan vittankin kun kuivin suin

Ettikkönä sarkaa vai työkö sinnuu jahtaa?
Ookko saanu viljaa niin kun laiska paskaa?
Onko matka ollut turha vaiko painaako repussa kultana omaisuus?

Ei niin huanoo hiahoo ole näkynyt, johon ei komeinkin härkä vääntynyt,
Vastas reissunpäältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee:

Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät,
Parempi on risunenkin aitaus kun ilman.
Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät,
Parempi on airan vittánkin kun kuivin suin

Ookko saanu tien neuvvoo enempi kun leipää?
Onko tullu vierahasta surko?
Onko jätetty sut risuaitain taa sinne minne ei naisen silmäkään saa?

Jotta on sitä köyhälläkin annettavaa, jos ei muuta niin rakkavuutta vaan.

Vastas reissun päältä rihmo, äijän rähjä, sylkee suusta sätkäsen ja räkäsee:

Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät.
Parempi on risunenkin aitaus kun ilman.
Aita kaatuu jos on seipäät liian pitkät,
Parempi on airan vittänkin kun kuivin suin.


4. SAUNAAN

Missä valkoiset koivut ne humajaa
Ja rannan harmaissa kivissä solajaa
Siellä paksuimman kuusenrunko narahtaa
Nyt se kaatuu! korpimies parahtaa

Kohta kaadettu pölliä korvellinen,
Ja janojuomana nautittu saavillinen
Pää märkänä, selkää jo kolottaa
Kiuas kuumaksi! Nyt äijät saunaan

Tulta pesään vaan
Ja halko roihahtaa!

Saunaan lähdetään joka ukko huutaa
Tuokaa sitä sahtii ja jekkua kuumaa
Saunaan, ei tarvi kohmelossa luuhaa
Kun lauteet on täynnä ja kiuas on kuuma

Saunaan siellon riemuu ja rauhaa
Kopallinen oltta ja tulipesä pauhaa
Aamulla vasta pelti on kii
Joten kastele vasta ja ala hutkii!

Koivunoksista vitsat väännettiin
Ja rantakivista kiuas kasattiin
Korpimiehellä raskas on työ
Hanskat naulaan! Ja Irtoaa vyö

Savu silmissä alkaa jo kirvelee
Ja tuliliemi kurkussa polttelee
Joku jäähylle ovenkahvaa hamuaa
Löylyt karkaa lauteilta raikaa

Lisää halkoa vaan
Me kyllä koko yö vihdotaan!


5. METTÄÄN

Mettä muuttui eläväksi
Kun kahden puun välissä hiisi, karvainen ja saarnaava,
Maan henget nyyhkyttivät.

Heinän tuoksua koko maailma, kuuluu etäistä laulua.
Sysimustat tuulet puhkuvat paksua synkkää sumua.

Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat
Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat

Sen utuinen harso kietoo otteeseen
Keinuen varjojen syvyyksiin hämärä käy.

Liekit tulen nöyrää sielua tanssittaa ja tuulet joka sen sammuttaa.
Puen palttooni paksun sen alle peittelen haaveeni.
Muuten en halaja enkä saa.

Elää luonnossa voima, keinuttaa sylissä säteiden.
Pilvet, virrassa, tuulen kantavassa, sointi tuulen, tanssi auringon.

Mutta kun tulevat sateet, raivoavat siinä kurkihirret koetuksella
Kipin kapin juosten alta pois mutta virtaanpa sukelsivat.


6. KALMISTO

Kun päivän yötä odottaa
Vaan hämärä ei alakkaan
Silloin yö vie toisen
Ja aamua ei näe kumpikaan

Vaan kelois tunto tulevan?
Hetken viimeisen sen kumaran
Kellois ehtyy aika odotan
Se lepo on tuon kulkijan

Kay Kalmistoon näkyy pää taipaleen
Kay Kalmistoon päättyy päivät voipuneen
Kay Kalmistoon näinko loppuu jo tää?
Kay Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen

Koht' ei laulu tuuleen tartu
No ei vartu, no ei pieninkään
Syvän järven pohjaan sortu
Unohtu, ihan yksinään.

Ken kyntäjän viittaa sovittaa
Maan rakoseen hän itse joutaa.
Huono kirveellä niittää
Itse taipuu ja kuolo kiittää

Kuka kirvestä käyttää?
Alla puuta no vaiko luuta?
Ken sillä oikeutta jakaa
Sen verellään suapi maksaa

Janona elo vaiko kuolo
Onko luoja vai suruntuoja?
Kirves kalloon kolahtaa
Musta kuolo päähän koppaa

Käy Kalmistoon näkyy taipaleen pää....
Käy Kalmistoon päivät unholaan jää....
Käy Kalmistoon näinkö loppuu tää?
Kay Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen


7. RANKARUMPU

Syvän unen, rajani
Käen kuiskauksen, sanani
Tuulenvireessä kesän
Kuunvalon kajossa

Kesäyön, taikani
Viisaudet, lauluuni
Mut lauluni se soi vain ikävästä

Kuulen kuvan, kaivattuni
Etsiskelen, säkeitäni
Lauluni tästä, hulluuden hämärästä

Nuottikota, kummulla
Siellä puiden katveessa
Savu nuotion tuoksuu jo tänne tullessa

Nyt on aika laittaa hihat heilumaan,
Soita poika soita
Rankarummun tahtiin
Revi harmonikkaa
Että väki innoissaan
Soita poika soita rankarummun tahtiin
Revitään silleen, että ryyppään laittaa raittiin
Soita poika soita rankarummun tahtiin
Hakataan ne ikävän halot vähän sassiin
Soita poika soita, soita poika soita!

Ehtoo laskee hyvänä
Ei häivää ikävästä
Varmaankin tuuli nukkuu
Jo suon äyräällä

Äkkiä kajahtaa soimaan
Laulunsa, uljaana
Kaikki tulen värit, keltaista ja punaista

Kohtalo ei kipitä, ohitsemme ikinä
Meillä graniitin kasvot on hymyinä

Vaakakuppi hyppysissä
Olispa ollut viisautta
Tarpeiden mestari
Ja huudan veljet


8. NO PERKELE

Laajemmille mannuille tästä pian lähden
kun ei ole minusta asujaks kylille.
Korpeen painun kun mies siellä on isäntä,
Tekee minkä osaa ja on miten tahtoo.

Mukaan otan metsän- ja veden pyyntivehkeet
Ja tokkiinsa myös miun, puoliskoni parhaan.
Josko löyän paikan jos ei hallanpesää,
Siihen vierrän kasken,
Jossa heinämaata riittää.
Heinämaata rannan alavasta.

Vaikka kivee kasvas, pelto perkele
Ne siitä heivaan, vaikk ois järkäle.
Kiven kupeen kasvaa makein maa.
Siitä korsi komiasti kasvaa taas.
No perkele. Siitä korsi komiasti kasvaa taas.


9. VIIKATELINTU

Kun taivaskin sammuu
Ja ehtoo laskeutuu
Utuiseen veteen.

Hitain vedoin airon
Jälkeen joka vedon
Jättäen pyörteen.

Ja laineiden valkeat vaahtopäät kulkevat,
Ennen kuin kiireesti rannoille lyö.
Ja saarilta honkien siluetit nousee
Kätkien karikot rannoilta sen.

Soi äänensä surullinen
Yllä järven synkän hiljaisen.
Mustakurkku-uikku kupeet sen,
Ovat niin ruosteen punaiset,
Viikatelintu!...

Nyt kylminä öinä, nähty miehen hahmon vaeltaa rantoja.

Mustakurkku-uikku olallaan istuvan, he kertovat sen.


10. NOUSE

Älä mene meren mukaan
Se iskee ja iskee pään kallioon,
Mene sinne missä maa taipuu
Askelien mukaan

Jätä itsen kesätuulen lämpimään, pehmeään uneen
Niin kuin kotka liidä kauas taivaalle, sineen.

Ja nouse!
Sarastavaan taivaanrantaan, kevät aamuun tai syksyn värien niityn,
Liidä läpi usvan, raikkauden.
Ennen kuolon valtakunnan, tuskan,
Elämän petoksen ja kauhun hämärtyvän ehtoon taivaanrannan
Loputtoman silmänräpäyksen
Vailla toivoa lohdusta
Pelossa paljastumisen ilman armoa päivään viimeiseen.

Kalkkikiviportaikossa,
Mantelipuun lehvikossa
Katson rannan tummentuvan
Melkein kuiskaten.

Joka yö mainingit kohisevat rantaan ja
Niiden alla virta kiskoo minut alle veden vieden ulapalle
Mutta nousen


11. ORAAKKELIT

Marssii kalossit kopisten
On kevät kalsa ja sateinen
Kulkee pitkin askelin
Ei viima vihmo enää vaivoihin

Uhrilehtoon varjoisaan
Kun sinne viimein saavutaan
Ei sieltä lähdetä milloinkaan
Siellä mullan alla juhlitaan

Täällä ei maita raivata
Eikä pyydetä lihoja

Täällä ei kasva viljoja
Eikä koskaan enää tarvi sotia

Kohta yhdeksän urosta jokaikisestä lajista
Lehdossa uhrataan
Ja oraakkelilta udellaan

Delfoin Apollonin
Cumaen Sibylla
Tapio, Artemis
Maaemot ja vuoren väet

Delfoin Apollonin
Cumaen Sibylla
Tapio, Artemis
Maaemännät ja vuoren väet

Ahti, Poseidon
Ukko ylinen
Kratti, Kekri, Rongoteus
Täällä ollaan kaikki hiiden väet


12. HARHAINEN HÖYHEN

Voit kyllä mennä,
Voit kyllä mennä
Jos on jalkasi rauhattomat..

Onko kellosi lyönyt,
Kellosi lyönyt
Aikansa lyönyt jo aikoja sitten?

Tuuli on tullut ja puhaltanut
Puhaltanut loisteen hiuksistasi
Onko tuuli jo tullut ja puhaltanut
Lempeän leimun katseestasi

Merenranta pauhaa
Ei aalloissa rauhaa
Hevosen siluettiko siellä laukkaa?

Verestävä taivas
Se upottiko laivas?
Vai auringon laskevan kylmyyskö vaivas?

Olit nähnyt polut säälimättömät
Nähnyt aaveet kalpeat,
Juossut liian syvään mereenkin joskus
On liian kylmää vedessä
Näin myöhään...

Hän vetten pinnalla
Kuin harhainen höyhen
On tuuliajolla
Mutta tarrautunut oksiin
Hiukset heiluu laineilla
Iho kalvas kimmeltää
Se loistaa kuun valoa
Kunnes silkkikangas arkkuun.

Jos on totta kuten se lienee
Pohjaväri maailman on harmaa
Parisen purppuramaalitahraa
Voi tehdä sitä taivaan, jollei sitä tahraa