KORGONTHURUS

1. SADE

Taivaalta tulviva sade runtelee maan mudaksi
Piiskaa lihaani: puhdistaa mieleni
Tunnen itseni voimakkaaksi jälleen
Tarpeeksi vahvaksi jotta voin aloittaa uudelleen

Epäonnistuin kerran mutta opin virheistäni
Enää en tiedä mitä sääli tarkoittaa
Ajan kuihduttama liha herää unestaan
Olen taas voimissani ja valmis tuhoamaan

Vesi pesee lian ja uurteet kasvoiltani
Repii ajan kynsien jäljet ruumiistani
Kävelen kohti ovea jonka taakse minut lukittiin
Toivoivat tulevaisuutensa olevan turvattu

En kuole koskaan koska en ole ikinä elänytkään
Synnyin kristuksen raiskaamasta huorasta
Niin kauan sitten etten muista kuka silloin olin
Olen vanhempi kuin aika itse

Kirkas valo palaa voimakkaasti oven takana
Kävelen sitä kohti ja varjoni tukahduttaa sen
Työnnän oven auki ja tervehdin teitä
Oksettavia eläimiä jälleen


MUSTA KAPPELI

2. SYYSKUOLEMAA

Syksyn tuulissa puhaltaa kuolema
Kun kaikki ympäriltä kuihtuu
Se epätoivo sieluani hiljaa sivelee
Ja myrkkynsä suoniini taas sylkee

Kylmän varjot ovat jälleen täällä
Niiden kalmanlöyhkä minua tervehtii
Pois kuihtuu vehreä luonto
Samaan syvyyteen hukkuu minunkin elinvoimani

Tämä kaikki niin tuttua
Käärme joka häntäänsä syö
Mutta nousenko minä vielä
Nouseeko kuu minun taivaalleni!

Riutunut kalpea kuiskaus
Syksyn kosteisiin jäähyväisiin hautaudun
Nosta minut saatana
Siivillä lennätä pimeyteesi
Aamunkoi: langennut valo
Ikuisuudessa...
En herää silmin avonaisin
En enää koskaan...