Kaarnekorpi : Pohjoiseen
Las palabras
1. Pohjoiseen:
Tuulessa kuulen sen mitä pelkää en
Taistelun äänen vuosien takaisen
Osaamme täyttämään kutsuu viima meitä
Tekemään sen mitä odotettiin heiltä
Paljon on virrannut kivien päältä
Viimeksi matkaan kun lähtivät täältä
Takaisin odotettiin heitä monta aikaa
Kotiin ei palannut yksi ainoakaan
Pohjoiseen
Kohti talven maata
Tämä suuri perintö painaa hartioita
Tehtävämme raskas, kuole tai voita
Aika on ottaa esiin aseet vanhat
Teroittaa terät ja pukea taljat
Hevosten selkään käy miehet satulaan
Edessämme matka kauas tuntemattomaan
Kukaan ei sitä tarkasti tiedä
Minne polkumme mahtaa viedä
Halki lumen ratsastamme
Kohti kuoloa, kohti turmaa
Halki maan routaisen
Läpi yön, läpi viiman
Kuunvalossa kalpeassa
Vailla suojaa, pimeydestä
Taivallamme pohjoiseen
Pohjoiseen
Kohti talven maata
Kylmä tuuli piiskaa vasten meitä
Aivan samoin kuin silloin heitä
Kaikkensa täytyy jokaisen antaa
Pelkonsa jättää ja vastuunsa kantaa
Määränpää jo alkaa häämöttää
Kohtalonsa pian pääsee täyttämään
Kuoleman kentät kohta mustuu
Verestä sen joka ensin taipuu
Pohjoiseen
Kohti talven maata
2. Hurmesammalet:
Valmistaudu taisteluun,
miekan mahtavan mittelöön.
Tänään täytyy olla vahva,
väkevä kuin honkapuu.
Haastaa meidät vihollinen,
kaunan ikuisen kantajat.
Tahtoo taistoon kuolohon saakka,
kalman maille kalpehille.
Loppuu tänään vihanpito,
vanha kiista isien.
Toisen tuhoon lopulliseen,
ikiuneen suloiseen.
Torvet suuret vaskiset,
yhteenoton ilmoittaa.
Alkaa mittelö hirmuinen,
vihanpito viimeinen.
x2
Taistoon käy,
viimeiseen.
Sammalille hurmeisille,
painuu kohta päät.
Rauta rautansa kohtaa,
sepän muotoon takoman.
Toinen toista vahvempana,
murtaa rikki heikomman.
Nyt yksin seisoo hän,
vastustajistaan vapautettu.
Herääkö vielä joskus raivo,
räiskyvä tulen punainen.
Ottaako valtansa vietäväksi,
virran mukaan pyörteisiin.
Tuonnempana sen saa nähdä,
väkevyyden veressään.
Onko laskenut rauha maille,
kankahille kovien kivien.
Ottaako tulta jälleen alleen,
vihansiemen ikuinen.
x2
Taistoon käy,
viimeiseen.
Sammalille hurmeisille,
painuu kohta päät.
3. Lumen syliin:
Tuskan huudon viimeisen tuuli vienyt jo on
Lauluissa tulevien polvien kuulet sankarin kohtalon
Taistelukentät peittyvät taas vaippaan valkoiseen
Minutkin lumi sulkee hyiseen horrokseen
x2
Taakse jättää saan tämän kurjan maan
Pois täältä painun unholaan
Tuonen virtaa soutamaan
Unohtaa vain haluan kaiken tämän kauheuden
Kerran tahtoisin muistaa vielä hänen kauneuden
Taistelukentät peittyvät taas vaippaan valkoiseen
Minutkin lumi sulkee hyiseen horrokseen
x2
Taakse jättää saan tämän kurjan maan
Pois täältä painun unholaan
Tuonen virtaa soutamaan
Palabras añadidas por cailou - Modificar estas palabras