1. VIULUNI LAULUA SOUTAA

Soitteli, koitteli kaikin voimin,
Tuohella kun minä virsuja laitoin,
Sielläpä koittelin soittajan toimin,
Viuluni vinkuvan tammesta taitoin.

Viuluni juopuva soitossa sousi,
Soittoni soi, halki kattojen nousi.
Sieltäpä jalkoja vasten se joutaa,
Jousella viuluni laulua soutaa.

Soittelin, koittelin pitkinä loimin,
Heti kun tuohiset virsuni talloin,
Silloinpa jalkani juoksuni voimin
Salini lattiaan viuluni valloin.

Siellä se juopuva soitossa sousi,
Kattoja kohden sen laulukin nousi.
Jalat löivät jalkoja kohti,
Soittaja soi, viulu riemua johti.


2. KEN SÖI LAPSEN LATTIALTA?

Ken söi lapsen lattialta?
Hiiri hännästä vilahti.
Missä hiiri? Aitan alla.
Missä aitta? Virtaan vieri.

Missä virta? Sen joi härkä.
Missä härkä? Niityn luona.
Missä niitty? Kukko nokki.
Missä kukko? Kuusikossa.

Missä kuusi? Kirves kaatoi.
Missä kirves? Kannon päässä.
Missä kanto? Karhu kynsi.
Missä karhu? Mies tappoi.

Siell' on pikku huonehuinen
Ovi osman luista tehty,
Oviseinä orihin luista,
Soppiseinä sorsan luista,
Peräseinä petran luista,
Sivuseinä sirkunluista,
Katto kuin kalevanluista,
Lattia on lumpehista,
Uuni vaskesta valettu,
Kiuas on meren kivistä
Panko paasista hyvistä,
Pöytä kullan kirjoiteltu.

Ken söi lapsen lattialta?
Hiiri hännästä vilahti.
Missä hiiri? Aitan alla.
Missä aitta? Virtaan vieri.

Missä virta? Sen joi härkä.
Missä härkä? Niityn luona.
Missä niitty? Kukko nokki.
Missä kukko? Kuusikossa.

Missä mies on? Tauti tappoi.
Missä tauti? Tuonelassa,
Yhdeksän meren takana,
Meri puolen kymmenettä.

Siell' on pikku huonehuinen
Ovi osman luista tehty,
Oviseinä orihin luista,
Soppiseinä sorsan luista,
Peräseinä petran luista,
Sivuseinä sirkunluista,
Katto kuin kalevanluista,
Lattia on lumpehista,
Uuni vaskesta valettu,
Kiuas on meren kivistä
Panko paasista hyvistä,
Pöytä kullan kirjoiteltu.


3. ÄMMÄNKUOLEMA

Joki juokse pellon halki,
Karaa kiire kantapäillä,
Nuolevat vedet välistä
Rannan ruodot ruutanasta.

Käy yli syvän salini,
Halki herrankammarini.
Rikon rievut karjan kaadon,
Ennätän emon edelle.

Uoma aikansa alussa,
Kaari kansan katkelmassa
Avaa ongelle ovia,
Kalakunnan tappamia.

Minä liidän koivun päälle,
Kärkeen hukkuvan joelle.
Kaadun kautta tammilehvän
Ämmänkuoleman käsille.

Liiku leuto lämmin malja
Kylmä kylkien palama.
Surma ämmän karjamaalla,
Kaaressa keväisen uoman.

Siellä on kuolleet raadon alla,
Neidot onnensa ovilla.
Siellä on saaret siltamaalla,
Saunat jo syvillä soilla.

Missä ämmät hukkunevat,
Muijat maata jo panevat?
Sinne virtaa vieden soivat
Ämmänkuoleman sävelet.


4. KUKU KÄKI

Kuku kun on aika mennä,
Laulele suvinen laulu.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.

Oli ennen neljä neittä,
Koko kolme morsianta,
Neidet Kuuttaren tekemät

Päivättären päättelemät.
Kuka kultaista kutovi,
Hopeaista helskyttävi,

Kuulla täyden täysinäisen,
Oksalla ylimmän latvan?
Taittuu yksi kultalanka,

Helkäthtää hopealanka,
Siitä neito itkemähän,
Suremahan tyhjän työtä.

Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.
Kuku kultainen käkeni,
Hopeainen lintuseni,
Kuku kun on aika mennä,
Laulele suvinen laulu.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.

Kyynel kolmeksi puroksi,
Kolmeksi mäeksi kasvoi.
Kolme koivua kohosi

Kolmelle kukunnan alle.
Kuku kultainen käkeni,
Hopeainen lintuseni,

Kuku eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.
Kansoille kutojaneidot

Kutoavat kohtaloita.
Kenen langat löystyviksi,
Katkeeviksi kankahasta?

Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.
Kuku kultainen käkeni,
Hopeainen lintuseni,
Kuku kun on aika mennä,
Laulele suvinen laulu.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.

Vierihän vetinen kyynel,
Vieri kummuiksi kedolle,
Vieri kyynel vierimästä

Puiksi kukkuvan käkeni.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.

Kuku kultainen käkeni,
Hopeainen lintuseni,
Kuku kun on aika mennä,

Laulele suvinen laulu.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.

Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.
Kuku kultainen käkeni,
Hopeainen lintuseni,
Kuku kun on aika mennä,
Laulele suvinen laulu.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.

Kuku kun on aika mennä,
Laulele suvinen laulu.
Kuku käki eloni vuosi,
Kuku kuolinvuotenikin.


5. METSÄÄN ON IÄKSI MIELI

Metsään on iäksi mieli,
Havukoihin hengen tahto.
Siellä kuuset kurkottavat,
Pyhät pihlajat elävät.
Sinne mieleni on mulla,
Tahto taivalten takana.
Metsään on iäksi mieli,
Kuusikossa on kotini.

On vain onni ottamatta,
Tuuri tuon on tietämättä.
Siellä vain uneni käyvät,
Majat mieleni menevät.
Metsään on iäksi mieli,
Lammen rannalle haluni.
Vedet on siellä koivun alla,
Lehdet lehvien ylennyt,

Sieltä löydän lintumielen,
Voiman varjojen välille.
Metsään on iäksi mieli,
Alle aikain sammalpolku.
Siellä suo on rauhan aitta,
Veranta vesien niitty.
Siellä mieleni makaisi,
Onni tumman tunnon veisi.


6. TULE HIIDESTÄ HEVONEN

Sinä raukka rautanuoli,
Keihäs kuumasta tulesta.
Sinä surku miestä pistit,
Uhosit uroksen helman.

Et sinä silloin suuri ollut,
Et edes kovin kipeä,
Silloin nousit nostamalla,
Kohosit kohottamalla.

Tule Hiidestä hevonen,
Luukapio kalliosta,
Joka on vaskesta valettu,
Itse ilman irroteltu.

Seisahdu veri valuva,
Isku tyrsky työni alla.
Veri seiso niin kuin seinä,
Niin kuin kallio kovana.

Tule Hiidestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa.
Kasva kallion kolossa,
Raudan rankaraapimassa.
Ota kaviot kalliosta,
Kivestä pää päättäväinen.

Tule Hiidestä hevonen,
Tulisukka tunturista,
Jonka turpa tulta löisi,
Nenävarsi valkeata,
Jonka harja hulmuaisi,
Tukka tunturin tulia.

Tule Hiidestä hevonen,
Luukapio kalliosta,
Joka on vaskesta valettu,
Itse ilman irroteltu.

Seisahdu veri valuva,
Isku tyrsky työni alla.
Veri seiso niin kuin seinä,
Niin kuin kallio kovana.

Tule Hiidestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa,
Tukkeheksi tuiman reiän,
Paikaksi pahan veräjän.

Tule Hiidestä hevonen.


7. LEPPÄYÖN LÖYLY

Synnyin suurelle kivelle,
Pimeän yön yltä vieden.
Kaiken kaadoin yön edestä,
Olen sen yön nuori polku.

Eivät kuule kuulevaiset,
Näkeväiset ei nähdä saata
Eivät tiedä tietäväiset
Suosta surman suututtaman.

Minä nousen yksin yössä
Pimeän polun alalla.
Tumma taivas helmanani
Olen tähtivyön säteitä.

Minusta elää pimeys
Jonka polku poikki kuihtui.
Tieni päättyy jalkain alla
Paikalle lepäävän mullan.

Vaan yksi on kirkas täällä,
Valo kuolleen vaikenevan.
Sitä katsot surmasilmin,
Surua elämän itkun.

Minä synnyin koivun alle,
Isäin illan iltamalle.
Vaan ei ollutkaan eloni
Nurmen nuorta nousemista.

Minä vaivuin metsän alle,
Kaarnan kartanon perälle.
Lepäsin sammaleen sylissä,
Haudan haaska herteillani.

Syttyy löylyni lumessa,
Loistaa hanki haapain alla.
Minä en elämää tahdo,
En nousta, en päivää nähdä.

Minä yöstä kaipuun nostan,
En eloa päivän päältä.
Kuolemani kuulle annan,
Liekin yöstä yksinäisen.

Olen itse vainon lapsi,
Kuolleenvuode kehtonani.
Näkyvät minusta illat,
Ei sammuta sade minua.

Minä synnyin nurmen päälle,
Nyt on nuori alla aamun.
Sen kevään minusta saivat,
Leppälehdosta vereni.

Synnyin suurelle kivelle,
Pimeän yön yltä vieden.
Kaiken kaadoin yön edestä,
Olen sen yön nuori polku.

Eivät kuule kuulevaiset,
Näkeväiset ei nähdä saata
Eivät tiedä tietäväiset
Suosta Surman suututtaman.

Synnyin suurelle kivelle,
Pimeän yön yltä vieden.
Kaiken kaadoin yön edestä,
Olen sen yön nuori polku.

Eivät kuule kuulevaiset,
Näkeväiset ei nähdä saata
Eivät tiedä tietäväiset
Suosta Surman suututtaman.

Minä kerran tulta kannoin,
Yhden vein veden edestä.
Sillä kertaa vannoin ilman,
Mullan ja tulen palavan.

Silloin kasvoin liekikseni,
Alle maan ja päivän mullan.
Olen löyly leppäyössä,
Vyössä verta veljestäni.

Olen ikuinen yö pimeä,
Puiden varjo kastemaassa.
Sammaleinen suo sumussa,
Ilta ilman päättymistä.


8. JOKI

(Instrumental)


9. THE BOXER

I am just a poor boy
Though my story's seldom told
I have squandered my resistance
For a pocket full of mumbles such are promises
All lies and jests
Still a man hears what he wants to hear
And disregards the rest

When I left my home and my family
I was no more than a boy
In the company of strangers
In the quiet of the railway station running scared
Laying low, seeking out the poorer quarters
Where the ragged people go
Looking for the places only they would know

Lie la lie ...

Asking only workman's wages
I come looking for a job
But I get no offers,
Just a come-on from the whores on Seventh Avenue
I do declare, there were times when I was so lonesome
I took some comfort there

Lie la lie ...

Then I'm laying out my winter clothes
And wishing I was gone
Going home
Where the New York City winters aren't bleeding me
Bleeding me, going home

In the clearing stands a boxer
And a fighter by his trade
And he carries the reminders
Of ev'ry glove that layed him down
Or cut him till he cried out
In his anger and his shame
"I am leaving, I am leaving"
But the fighter still remains

Lie la lie ...