1. IKUISUUDEN PIMEYDEN VARJOIHIN

Tuhat talvenkulkua
Tulet pohjoisrannoilla
Noituudessa kulkevaa
Opastivat tuntemaan
Entisajan perimää
Vielä kerran eletään
En enää ryhdy etsimään
Ei, tyydyn enää löytämään

Ikuisuuden pimeyden varjoihin
Olet vihkinyt sieluni saloihin
Katseeni on karhun vaistoissa
Ajatukseni pöllön siipien iskuissa

Öisen ajan hämärään
Astun siihen perimään
Vanhat tulet syttyvät
Usvan kutsuun yhtyvät
Ennen yötä, seuraavaa
Aamun sineen hukkuvaa
Oppihuoneesi elääjälleen
Tuoden ilon perijälleen


2. CONDEMNED TO HELL (IMPALED NAZARENE COVER)

Bastard son didn't win
I summon to thee to come to me
To find the peace, harmony
Infernal, agony

Mayhemic devastation, unholy benediction
Controlled by his majesty
You'll suffer, eternally

Do you believe in agony?
Only pain is... real!

"Ääliöt, ylistäkää Saatanaa,
sillä ainoastaan Saatana on todellista!!!"

Bestial majesty rules the universe
Burning flames, holocaust
Charred souls, no return!!!

Spiritual prophecies turned into total shit
Messiah now vomitting as I masturbate on him

Do you believe in agony?
Only pain is real!

Damned to fucking hell!!!


3. SYNKÄN MUISTON ÄÄRELLÄ

Sieraimiini tulvii pyhän veren löyhkä,
hiekasta kuunharmaasta on tullut
tummempaa
nyt yössä...
Mustaa

Syysaamun auringon noustessa jälleen
kirpeän pakkasen ratsailla,
hengitykseni huuruaa silmissäni...
Tuuli vaikeroi - selkääni takoo,
hiekka rannalla paljastuu
syvänpunaiseen värjäytyneenä.

Ikuisesti, luulen, monien muistiin
jää tämä aamu vainoamaan..
Ruumisröykkiöt kasvavat kuolleista
ristin ja poikien Isänmaan...

Ikuisesti, luulen, monien mielissä
viha sumentaa ajatuksen
mutta Sotamme on viisaudesta
päätös veljiemme puolesta.

Taistelkaa puolesta synnyinmaan,
äitienne kodin ja turvan takeeksi.
Pappi, pastori tai piispa mikälie,
ristiinnaulitkaa omaan kirkkoonsa!

Luovuttamaan ei pidä meidän,
loppuun asti vie vain yksi tie!
Julistamme sodan vastaan kirkkoa,
loppuun asti vie vain yksi tie!

Kun avuton piispantytär on ensin
raiskattu,
ja vaikka viimeiset häpäisivätkin
veristä ruumista,
hänen sätkivän ruumiinsa osia
syötetään...
Isälleen...
vasta sitten piispa hirtetään
rakkaaseen pihakoivuunsa...
Tie vie kohti julmuutta,
synkän muiston äärellä.