1. PROLOGI

(Instrumental)


2. YHDEKSÄN YÖ

Vanhoihin synkkiin ajatuksiin

"Ash nazg durbatuluk, ash nazg gimbatul,
ash nazg thrakatuluk agh burzum-ishi krimpatul"

Missä musta ruhtinas istuu saleissaan
Mustan usvan ja varjon, kuoleman kodossa
Pahuuden mailta, mailta joiden yllä lepää
Valotta taivas, lämmöttä ilma ja ikuinen
Kuolema julmana kuulkaa, yhdeksän ratsastaa
Ja uusi mahti nousee

"Ash...krimpatul"

Aikamme, järjestys, tieto, valta

Pimeyden kaamea mahti sydämemme
Kylmästä autioina, vihan ja tulevan
Koston odotuksen roihutessa mielissämme

Polttakaa ilon? Valkoinen valtakunta!

Me ratsastamme yhdeksän kärjessä yönä
Sammuu kipinä auringon kuten myös kristityn elämän
Kosto, kylmyys on satanut kuun kelmeästä loisteesta
Läpi mustien metsien ikuisuuteen...
Kuoleman valtakunta kaaos hallitkoon
Yli valkoisien kotien, valtakuntasi on tuhkaa


3. ... JEESUKSEN VERESTÄ

Kaikki kerran valkoinen yltänne
Kerään itselleni ja heille
Rinnallani poltamme kylmän muiston

Niistä haavoista jotka nauloilla
Aikaan saatiin herramme mahdin
Naulatessa Kristuksen
Jeesuksen verellä värjäytyneet vaatteenne
Aina ikuisuuteen puemme yllemme

Aina ikuisuuteen...

Viha on virrannut tuomiopäivän
Sielujen surusta Synnyinkasteesta
Mädät kallonne murskataan joukostamme
Ei sijaa elämälle, ei tuntumaa toivoon

Inhon ja julmuuden miekka on syvällä lihassanne
Sielunne liekkeihin, virtoina avoimista
Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen
Jeesuksen oppiin kerran turvanneen

Kaikki hänestä on poissa
Kahdentoista ensimmäisen
Kuoleman poishuuhtomana
Hautausmaiden tulissa

...Ja yllämme vaatteenne
ilman kristinuskon tahraa
ja valhetta vaikka miekanviiltämät,
ja vaikka värjätyt Jeesuksen verestä


4. YLLE KUIHTUNEEN AJAN AJATUSTEN

Suru on valloittanut kaiken
Siellä mistä hyvyyden ilot on pois ajettu
Tuulet syöksyvät avoimesta haudasta
Viiltäen jäisenä kunnes viimeinen
Valon kipinä on sammutettu

Muistakaamme surunkelmeä hautajaiskuu
Jonka katseesta enkelit turhaan etsivät sääliä

Ajattoman kunnian ja kylmän loiston ajat
Kun kuolema korjasi satoaan

Me olemme synkän mahdin hovi
Silmän suuruuden hallitsijoita
Ikuisen mustan taidon kantajia
He, jotka tuovat kristityille kuoleman

Me olemme paholaisen ritareita
Hiidentornin musta mahti
Jonka alle hänen tuhonsa
Voimat suotiin

Nämä ajat muistissamme käymme sotaan
Viimeiseen, surumustan taivaan
Ja talven lumien ylle

Uusi saatanallinen todellisuus
Elävä saatanallinen unelma
Meidän mahtimme kuolemassa

Lojuu kristinusko nyrkin murskattua
Sen elämäntahtoisen heikon kallon


5. KUN JUMALAN SYDÄN ON MURSKATTU

...Mädän veren löyhkä
Helmiportin lyötyjen
Nousee usvamaisen kaltaisena
Juurelta kuninkaan istuimen
Tehdyn noiden lyötyjen isien
Ja perillisten kalloista
Ja ahdingosta

Valosta orjuutimme heikot sielunne
Jotka Saatanan tulesta
Ovat kuolemalle annetut
Tuhanneksi vuodeksi kärsimykseen
Aina tuhanneksi jokaisesta
Jona Jumala katsoi yllenne

Ei surua vuoksenne, surua elämästä
Liha ja veri Jumalan rakkaudesta
on kaikki poissa...
Kaikki kyyneleet, kaikki ilo
Kaikki vapautenne
Ei surua vuoksenne, surua elämästä
Silti kunnioitamme kuolemaanne
Vaikka syljemme itkevän isänne
Kasvoille ikuisia haavoja...

Kohti Tuomiopäivää täynnä tuskaanne
Tyhjän ja aution taivaan tähden
Lämmin tuike silmistä on poissa
Kun Jumalan sydän on murskattu


6. (KAIKEN) KRISTITYN KUOLEMA

Kun yö on loputtomana
Ikuisuuden varjo yllämme
Taistelun kentät kristityn
Kuoleman kehtona
Ovat Hornan mahdin
Monumentaalisin luomus

Sen pahuuden musta Pantheon
Niin kauas kuin silmä kantaa
Lojuu iskujen murjomia
Elottomia ruumiita
Elämän heistä poistuneena
Mustan raudan purtua (heidän)
Lihaansa kalvaen, polttaen
Raastaen ja repien

Taistelun yö muuttui lopun saapuessa
Synkemmäksi, Kristinkansan kuolemalla
Valon lyöden

Haudaten sen papit tuhkaan
Joka oli heidän kirkoistaan jäljellä

Noina hetkinä tuho, hävitys ja kuolema
Kävivät Grimsgardin pihasta marssien
Lopun kaikki ennustukset totena käsillään

Aseina joilla Jumala ja Poikansa
Hakataan hengiltä
Nyt, ja uudelleen
Yhä muistojemme toivossa, uudelleen


7. VIIMEINEN SIELU JUMALAN VALOSTA

Kun liekit ja löyhkä
Palavasta lihasta
Nousevat ylle taivaan
Savusta ja tuhkasta...
Kun Helvetin uusi aika
Päällä maan on rakentanut
Valtakunnan meille ja itselleen
Jumalan valon viimeinenkin sielu
On tapettu Pimeyden kylmyyteen

Lumeen hautautuneiden laaksojen
Yksinäisyyttä ei enää ole
Vaikka maillanne ei elämä hallitsekaan

Kaksitoista ja kolme
Seurana hiljaisuudelle
Jäätyneinä yön pakkasasteista
Muistomerkkeinä aution erämaan
Kunnes Tuomiopäivänä tanner hukkuu
Vihan mustaan tuleen

Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista
Lumen ja jään hautaamat sielut
Palavat soihtuina pohjoisessa
Yllä mahtavien metsien ja maan
Ja kolmen ennen myötätuntoisen
Silmiin palaa elämän pilke
Saatanan julmasta mahdista
Jotta he näkevät tuhonsa
Tuntevat tuskan uudelleen
Ja muistavat kuoleman maan
Ruokkien meitä ihmis-pelolla


8. HAUDANKYLMYYDEN MAILLE

Astuimme pois Valosta
Pois elämästä läpi Helvetin porttien

...Ja haudankylmyys jäi taottuna
talvenvarjon pimeyteen josta Saatana kerran
nostaa sen miekkana Jumalan kaulalle

Tunnetteko Helvetin hengityksen?
Loppunne on koittanut

Jumalan elämänvoiman teho on kaikonnut
Kristus on jälleen naulattu ristilleen
Kuuletteko Tuomiopäivän julistuksen?
Taivaan hovi on autio

...Ja Saatanan miekka
On antanut veren virrata
Ahdinko ja sorto
Ihmisajan kohtalo on täyttynyt

Astuimme pois Valosta
Pois elämästä läpi Helvetin porttien
Haudankylmyyden maille


9. HYMNI TUOMIOPÄIVÄNÄ

Käymme Helmiporteille pilkan
Ja halveksunnan utuisilla siivillä
Sumu tihenee kun käsi ihmis-ajoilta
Viiltää auki Jeesuksen kaulan
Elämän suojaavan lämmön muuttuessa
Kylmän ja Pimeyden miekaksi
Jolla Saatana korjaa valon lapsia
Tappaen sydämettä, ilman armoa

Kuolematta vaelsimme aikojen saatossa
Kuolevaisten ihmisten joukossa
Me vaelsimme, emme kuolleet
Ja nauroimme sinun Pojallesi
Me olemme se mahti joka hänet
Jo kerran naulitsi vaikka itse
Emme käsiämme tahranneet

Sinusta ei ole Tuomiopäivänä
Vastukseksi Herrallemme
Pimeys ja Helvetin julmuus
On jo voittanut vihassa
Laumasi on ilman paimentaan
Surun ja kauhun varjossa...

Jeesus on jo tapettu uudelleen
Hänen kallonsa murskattu Äitinsä vereen...
Me olemme ikuinen piikki silmässäsi
Myrkky joka virtaa Elämäsi juurilla
Ja riemuiten tuhomme lähteen
Jolta armon sanotaan syntyneen


10. PEIKKOMAILLE

Peikkomaille, matka käy
Viha mielissämme
Kuoleman istuin on kutsunut
Hän, joka hallitsee...
Me, kuolemattomat
Saavuimme yli ihmismaiden
Yli heidän kyliensä ratsastimme

Talven mustilla pedoilla
Varjoilla hänen liekistään
Vihamme, kyliä tuhkan tummia jälkeemme
Ihmiskyliä, ilman elämää, ilman lämpöä

Maillesi me olemme saapuneet
Osoita meille se jonne meidän on kaipuu
Kuoleman maan kotomme
Peikkomaille, valosta emme löytäneet iloa
Vain julmia ääniä ja mielettömyyttä
Vain elämään mieltyneitä ajatuksia
Ihmiset! Me tulemme takaisin Tuomiopäivänä


11. EPILOGI

(Instrumental)


12. KUNNIA SAATANALLE

666 - Helvetti on irti
Sota päättyy voittoomme ristinmiesten haudoille
Saatana hallitsee istuimeltaan
Tuhon myrsky Herramme silmästä
Varjoina vihan ja koston liekeistä

666 - Tuomioon on hetki
Sota päättyy voittoomme ristinmiesten haudoille
Ylle sodan pyyhkimän hautausmaan
Jää vain sielujenne tuska
Jumalan kuoleman tähden

Kunnia, kunnia Herrallemme
Kunnia Saatanalle!