1. VAIPUVA

Eikä aurinko valaise,
Kun sinä sudeksi synnyt.
Kynnet Kuuttaren kutomat,
Mieli alla öisen hunnun.

Syty karsikko kajoksi,
Näytä kuolleet liekki-mieli!

Eikä aurinko valaise,
Sillä silmät sammal-alla,
Kynnet kylmät juurten vyönä,
Sydän sykkivä sisällä,
Peittona palavan päivän,
Kun sutena suolla juoksen.

Saavu syntysi suvusta,
Revi rikki ihmismieli,
Nouskoon nyt ihosi alta
Kultaisen kuun valoa.

Milloinkaan ei ennen ollut
Ihmishahmoni veressä
Juossu tsellainen onnen riemu,
Autuus ja henkeni vapaus,
Kuin nyt, päivän painuttua,
Kun sutena suolla juoksen.

Syty karsikko kajoksi,
Näytä kuolleet liekki-mieli!

Kasva Kuu syvyyden alta,
Syö hänestä päivän henki.
Vaipuneena suo sydämen
Tunnon tuulena voi viedä.

Eikä aurinko valaise,
Sillä silmät sammal-alla,
Kynnet kylmät juurten vyönä.

Milloinkaan ei ennen ollut
Ihmishahmoni veressä
Juossut sellainen onnen riemu,
Autuus ja henkeni vapaus,
Kuin nyt, päivän painuttua,
Kun sutena suolla juoksen.


2. SYNTY

Kuulen kuolleen puun puhuvan,
Huurun kuulle kulkeutuvan.
Kasvaa syntyni sisällä,
Ei kylmä minua koske.

Pimeys on päivän päässä,
Yö on aikasi lopussa.
Ei palava kuu sinua
Enää tiedä eilisenä.

Valot tahdon vaikenevan,
Poikki puiden jo menevän,
Veren varresta valuvan,
Karsikosta Surman tulla.

Ruumiisi vajoaa yöhön,
Päättyy hiljaa päivän taival.
Jäätyy haaskat hankimaalle,
On kuolleen kehto suon selällä.
Synnyn koskemattomalle
Saarelle utuisen lehdon.

Karsikko repii valoni,
Kasvakoon susi sisällä.


3. LUOPUNUT

Vaivun alle virvaliekin,
Synnyn, saan sukuni mielen.
Silmät haaskan hallitsemat,
Kämmen kaarnasta keritty.

Ruumis jää, hajoaa suohon,
Vaan kajosta kantaa huuto,
Raadot maaksi valmistuvat.

Yö on aikani, ikuinen
Pimeä maa jää taakse lehdon.
Sutena soi silmäin varjo
Kerran syntyä lumesta.

Riennä, on revityn retki
Matka Kuoleman pakoa.
Surma saa sinusta kiinni,
Kalma kaksin kämmenillä.

Liekö luopunut palaisi,
Mennyt alla aavistuksen.

Hyytää suo, ei päivä nouse,
Ikuista valoa varten
Saat painaa jalat lumelle.

Yö on aikani, ikuinen
Yö valot minulle kantoi.
Juoksen halki kangasmaiden,
Jää jälkeni aikain alle.

Korkealle nouse raivo
Syö jokainen silmistäni.

Riennä, on revityn retki
Matka Kuoleman pakoa.
Surma saa sinusta kiinni,
Kalma kaksin kämmenillä.

Minä tahdon maata juosta,
Kuonolle lumen satavan,
Tahdon taivaan päältä käyvän,
Yön jo tulla tummempana.

Kuu, vie pois hänen surunsa,
Iske halki harmaa mieli,
Hohda kultaa kannon päälle.

Palaa kuultava valoni,
Käy vain tuuli puiden luona,
Hiljaa laskeutuu pimeä,
Ei aika sinua muista.