1. KUOLEMATON LAULUNHENKI

Kaukaa kuulin kuiskeen kankahilla
Surun tuulten soiton suvi-illan
Metsän mahdin suurten tornipuiden
Ja katsoin alle haudan halavaisen

Kuoleman henget mua kutsuvat luutarhaan
Kalmoja katsomaan - Kuolleille puhumaan
Vanhat luut nousevat haudoistaan ja saapuvat
Kauheita kertomaan - Untani vaivaamaan
Vaivoilta manalan - Virralta vainajan

Kuoleman kasvot mua katsovat
Painajan pahat saa vastata kuun kalvaan valossa
Vereni virtaa kuin Akheron kun kuuntelen
Sanoja pimeyden - Enteitä kuolleiden
Säkeitä laulujen - Vanhojen vuosien

[lead: Stefa]

Silmät kuolleet kuvajaisen kasvot
Sammalhuoneen kuilun sisäst' katsoo
Kallon kitaan vahvan veren vuodan
Kaukaa kuulen, tutun äänen laulavan;

Valhalla!
Kilvet kultaa lie
Valhallaan
Vie sotureiden tie


2. YÖNSYNTY

Surun varjoin myötä saavuin
Perin kuolleen hengen maan
Hiljaisuuden hämmennyksen
Ja kaipuun kuolemaan

Niin tiesit sen
Silti sallit sen
Synnit isien
Ja varjot pimeyden
Kauhut yöhyen
Surun ihmisen
Ajan lyhkäisen
Silti sallit sen

Yönsynty

Yön sydän muistuttaa
Minkä päivä unohtaa
Lohdun valheet vaikeat
Jotka sanoit tosissaan

Yön sydän tuomitsee
Teot menneen huomisen
Tuskan elon vaivaisen
Ja pelot vanhuuden

[lead: Stefa]


3. HAVUKRUUNU JA TALVENVARJO

Seuraa mua Talvenvarjo joka Saatanan nurkassa
Lumen linnain varjoin alla, tuulten tuimien tuiskussa
Ja kun ratsastan ma taistoon suden hahmoon mun verhoten
Seuraa mua vain Talvenvarjo ja korske sodan hevoisten

Se saa syömeni janoamaan
Verta, Tulta ja Kuolemaa
Se yön kylmässä palajaa...
Painajaisiain vainoamaan!

Minne päättyy tie
Hautaan henkein vie

Seuraa mua Talvenvarjo ja palon silmissäin sytyttää
Syömmein sodan uuteen liekkiin sanat nää herättää
Ja kun ratsastan ma taistoon aivan yksin, nauraen
Seuraa mua vain Talvenvarjo ja kauhut unten pahojen

[lead: Henkka]


4. TAVASTLAND

Hei, kuulkaa hämeen henget hurjat
Te vainotut, ja pelätyt, ja kurjat
Selventäkää mulle tää:
Jos kasteen sa saat, mitä jää?

Pelkät pelot, pahat painajaiset?
Vai surut suurten sydänten?
Järven vetten kauniit kuvajaiset?
Vai varjot kauhuun kuolleiden?

Kirkon kivet, pelon huoneet
Näille main kun nostettiin
Ja muisto katajaisen kansan
Varjon alle ajettiin

Cristuxeen, luota en
Enkä totuuteen pelkäävien

Keskitalven tähtein yö, menneestä muistuttaa
Silloin ma nään lyhdyt linnojen, ja varjot Hämeen maan...
Keskitalven tähtein yö, kuun kasvot kaunistaa
Silloin ma nään taiat noitien, ja varjot Hämeen maan...

Keskitalven tähtein yö, menneestä muistuttaa
Silloin ma nään lyhdyt linnojen, ja varjot Hämeen maan...
Keskitalven tähtein yö, kuun kasvot kaunistaa
Silloin ma nään taiat noitien, ja varjot Hämeen maan...

[lead: Stefa]

Nämä varjot, nämä veet
Talven yöt, joina iloitsen
Metsän varjot pimenee
Taian teen sanat laulaen
Kallon kuun takaa tuun
Vihkiveen värjään veriseen
Kuunnelkaa! Kuunnelkaa!
Nummet kaikuvat lauluaan:

Tavastland!


5. KUOLEMAN OMA

Ah! Niin nopeaan loppuu aikamme päällä maan
Ja! En malta odottaa että kuolemaan käydä saan
Riisun surun puseron vaihdan vaatteeni teräkseen
Vielä kerran viimeisen sodan syömmeeni synkkään teen

...Jos mun aikani tullut on
Jättää maan murhe toivoton
Vielä vertani kuohuttaa
Että taistella vastaan ma saan
Ja kun ylleni saapuu yö
Loppuu turha ja toivoton työ
Päättyy huoleni maailmainen
Kun kutsun kuuntelen jumalten

[lead: Henkka/Stefa]

Kätkyessä kuoleman usvissa hautojen
Varjoissa surujen loppuni hirmuinen
Vainoo mua vainajat vertain mun janoaa
Silmän mun sulkekoon Tuonen aaveet naurakoon


6. UNISSAKÄVIJÄ

Unissakävijä; vieras kylmän kauhun maan
Kynttilät väsyvät kun saavut sa ikkunaan
Unissakävijä; sanatonna katsoen
Sieluni syvään, kohtaloas hautoen

Joskus
Mun sydän
Soittaa tauon

Kun katson
Heijastukseen
Yön ikkunan

Unissakävijä; aatos kuin sateen harmaa
Kuin sydänyön kauhut joista Tolkien kirjoittaa
Unissakävijä; sä tiedät kaiken sen
Joka sanomatta jää, ja vaipuu ahdistukseen

Joskus öisin kuulen äänes valittavan
Tuulten myötä kauas aavaan
Katoaa

[lead: Henkka/Stefa]


7. KUN VERI SEKOITTUU LUMEEN

[lead: Stefa]

Niin pitkään piirtyi, ylle hyisen maan
Kuun kuolleen kasvot ja tähdet Pohjolan
Niin hiljaa ja ääneti, kääntyy haudassaan
Ajan menneen henki, ja herää unestaan...

...Kun veri sekoittuu lumeen

[lead: Stefa]

Kulkee mustissaan
Kantaa aseitaan
Kruunu otsallaan
Usvan kuningas

Kauhun kajoa
Kuun kuolleen valossa
Ja viimein palajaa
Yön mustaan ikkunaan

...Kun veri sekoittuu lumeen


8. DE MISERIIS FENNORUM

Sä tunnet tuskat ja vihat kylmän maan
Et muista kuulleesi kauniimpaa
Kuin syksyn tuulet sulle kuiskien
Sanoja vanhojen jumalten
Niin kauan sitten kuljit kaukaiseen
Jäiseen paikkaan suojaan salojen
Ja vetten yllä välke tähtien
Valaisi yötä pohjoisen
Ah! Ehket enää palaja...
Ehket enää edes muista mua!
Sun maailmas on niin vitun kaukainen
Suojassa kodin sähkövalojen

Kauniissa unessaan mystinen metsämaa
Kuvan sen muistoissaan saa kuolemaan kantaa

[lead: Henkka]

Terhen vieno hautas ylle saa
Niin pitkään pelkäsit kuolemaa
Ja nyt, mullan maassa juurien et löydä valoa Kristuxen
Vain talven varjot ajan vanhemman
Ja tähdet oudot kaukaa katsovat
Kuin lyhdyt öiset kannen taivaisen, nuo tulet vanhojen jumalten
Hah! Unohditko Metsäin Maan
Kun kumarsit vaativaa jumalaa
Kun päiväs täytti huoli maailmainen poikkesit tieltä viisauden

[lead: Stefa]