1. Elegia:

joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton

niin äiti saapui huoneeseen
valituksen kuullessaan
hän vaiti katsoi juoneeseen
kalmankalpeaan

veti verhot ikkunaan
ja otti tuolin alleen
kun poika yski
verta lattialle

mitään sanottavaa ollut ei
käsi tarttunut ei toiseen
äidin katse ulos vei
aamuaurinkoiseen

niin kului tunti, toinenkin
ja hiljeni sen pojan peti
ja äiti ylleen haalarin
ja saappaat jalkaan veti

yli pellon pahaisen
raahusti naapuritaloon
astui varoen
vähäiseen valoon...

ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli:
"soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"

2. Mustamaalaan:

sanoit sä mitä vaan, niin mä sen kyllä mustamaalaan
ikiomassani pimeässä komerossani käyttelen tummia värejäni
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
jos mä susta maalaan niin mä mustamaalaan
jos mä levittelen kirkkaita värejä, siveltimeni alkaa niitä peitellä
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan

sä oot niin innoissas, mä sut jo pian mustamaalaan
sä et tiedä vielä kuinka sua huijataan
et tarkkaan tiedä kuinka kunnolla kusetetaan
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
matkalla valoon ja väreihin putosin pimeyden ansoihin
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan

mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
mä mustamaalaan, mä mustamaalaan
mä mustamaalaan