1. AAMUTÄHDEN POIKA

Minä hyväksyn saatanan ja kaikki hänen lupauksensa tulkoon loteen
Minä keillän jumalan ja hänen valtakuntansa palakoon tuhkaksi

Eikä yksikään väärän profeetan valhe koskela minua
En armoa vapahtajan kaipaa
Kielletty hedelmä olkoon lahjani maailmalle
Sen raunioista valtakuntani rakennan

Kuin käärme paratiisissa myckytän mielenne
Ikuisella kärsimyksellä miekkani teroitan
Ja jokainen haava, jonka jumalan maisemaan viillän,
Täyttyy verestä niin puhtaasta

Henkeni on kaikkialla. se on musta ja iänkaikkinen
Eikä ikuisuus ole taakka, vaan viittaa harteillani
Nielaisen olemassaolonne mustaan kuiluunm, missä
Fosforos valaiskoon tuhoanne

Kaaos sisälläni repii palasiksi kaiken sen,
Milä te olette pyhäksi kutsuneet
Tuli silmissäni polttaa puhtaaksi viimeisenkin valheen
Sanattomana, hengettömänä makaa pelastajanne jalkojeni juuressa:

Ja kun saapuu viimeinen aamunkoi. ei sen valo täytä sitä tyhyyttä,
Jonka maailmaan jäljessäni kannan. eikä siitä toivoa löydä yksikään,
Jonka sielu on kimallus kruunussani

Kun varjo kääntyy valoa vastaan
On aika uuden kuninkaan


2. LANKEEMUKSEN TUHANNET KASVOT

Tunnustan edessäsi, lucifer - valon tuoja
Synyydesilä minä huudan sinua, herra
Koston Jumala, tie ja totuus
Olkoon synti simun nimesi

Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani,
Sillä tuska polttaa minun luissani
Rankaise niitä, jotka ovat minna vastaan rikkoneet
Vihassasi ja kiivaudessasi heitä kurita

Sillä he, jotka ovat valittaneet itsensä uupuksiin
Ja leposijansa kyynelillä kastelleet
Ovat silmänsä surusta hämärtyneet
Ja näkönsä himmeä ahdinkonsa tähden
Ei heidän ole valtakunta, sillä herra on kuullut ääneni
Hän on kuullut hartaan pyyntöni ja vastaa rukoukseeni
Häpeään joutuvat minun viholliseni

"Ylistä herraa, minun sieluni ja kaikki mitä minussa on,
Ylistää hänen nimeään
Ylistä herraa, minun ruumiini sillä hän on vihani minulle antanut"

Sinä ole valo ja minä olen katsonut simun
Sinä olet tie ja minä seuraan sinua
Sinä olet totuus ja, sinussa minä olen pysymyt
Valon tuojha. astu sisään menneisyyteen
Kajota elämän kahleet, murra painostava hyvyyden taakka
Vojtele öljyllä synkät ajataukset
Avaa ovi muistojeni arkistoon. et sieltä löydä syyllissyyttä, et häpeää


3. KHAOS

Ja palavan maailman kajosta syttyi tähtien valo
Joka kirjoitti sanat ikiyöhön
Kartaksi maailman ääriin, mistä etsivät voi löytää
Ajan ja juomisen salat

Kirjoitti kielellä tunemattomalla, ettei ihminen sitä voisi nähdä
Kosmoksen, maailman tuollapuolen. missä minä ohjaa minua
Koska vain totaalisesta pimeydestä voi syntyä tändellinen kaaos,
Ei aine, ei materia voi siellä elää

Vain mittaamaton tyhjyys, jumalallinen erebos on tarpeeksi mahtava
Hallitsemaan jotain, mitä ihminen ei voi ymmärtää
Ihiminen, joka elää unessa ilman, että herää koskaan tietoiseen ajatteluun
Ja sen elämän siemenet, jotka leijuvat ilmassa, kuihtuvat äärettömän äärellä

Ja lopussa on olevan vai yksi olento,
Joka on oleva yhtä. muuttumaton ja ajaton
Ja se on ikuinen, eikä sillä ole alkua
Sillä ei - olevasta se ei ole syntynyt
Eikä sillä ole loppua koska oleva ei voi ei - olevaksi muuttua


4. AMEN APOLLYMI

Äkää pelätkö niitä, jotka balsamoivat ruumiin ja suutelevat sielua
Palvokaan häntä, joka sielun ja ruumiin hukuttaa helvettiin
Ja kun ihmisen poika lähettää enkelinsä
Lyökää ne kahtia ja ripustakkao, ruumiinsa taivaan porteille
Silloin likeit loistavat jumalan valtakunnassa kuin aurinko
Joka tuhkaksi polttaa lampaat, erämaassa vaeltavat
Sillä me olemme tuhon tuoksu, joka nousee saatanan eteen
Tämän tuntevat ne, jotka nousevat riemuvoittoon ja ne
Jotka haudataan mennesseen. ne, jotka eivät ole rakastaneet totuutta

Olethros
Apollymi
Aionios
Gaia

Minä näin naisen, joka istui mustan pedon selässä
Ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea
Naisen puku hohti purppuraisemna ja punaisena
Hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet
Ja kädessään hän piti kultaista maljaa,
Joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa
Mina näin, että nainen oli juopunut pyhjen verestä
Ja Jeesuksen todistajien verestä
Ja minä iloitsin suuresti hänet nähdessäni


5. PEDON PROFETIA

Alkupimeydestä nousi lailla myrskyn
Käärme kaksipäinen
Oli toinen kadotuksen peto ja toivoksi toista kultsuttiin
Ja kahdesta tuli yksi, kun toivo tuhoaan kavahti
Kuihtui ja katosi

Seitsemän kertaa se käärii syliinsä valkeuden enkelin
Viimein kun uusi kuu koittaa, on tämä se rengas, mistä helvetti on nouseva
Ja se kantaa mukanaan henkien taulua. kun ajattelette, opat henget mukananne
Eikä teiltä tule mitään puuttumaan
Unessa se tulee jumalan luo. lyö sydämen tämän rinnasta ja maalaa verellä maailman
Ja aurinko ja kuu. ja yksitoista tähteä sitä kumartavat
Maailmojen tuhoaja. ehdoton tulos saatanan vihasta
Luonnon herra. eikä sitä voi myrskyt, ei elementit vahingoittaa
Ja sen kaksiteräinen, kakkilävistävä miekka on kuolena sana,
Johon sisältyy kakki voima

Sen lumossa jokainen ihminen lankeaa syntiin. oman toivoa pelastuksesta
Vajoaa syvemmälle ja syvemmälle. ja jokainen rukouksen sana on turha, sillä
Mustalla verellä siunattu sielu on vitsauksen oma ainiaan

Yksin, omien näkyjensä syvyydessä sen profetia on totuus
Ja niin kuin tullaan kertomaan, on todellisen profeetan työ
Syöstä tieltää jokainen, joka ei siihen usko
Eikä sääli kohtaa niitä olentoja, joita vastaan se on nouseva
Se tekee itsestään suuremman. ja on alussa oleva lopun merkkinä