1. BLACKSMITH

Käsi raudalle muodon antaa,
Käsi ylväs kirvestä kantaa.
Rautaa sepän parhaan takomaa,
Rautaa joka lihaa raastaa.
Käsi raudalle muodon antaa,
Käsi väkevä kirveellä hakkaa.
Rauta sieluunsa raivon saa,
Raivo moneen hautaan saattaa.

Blacksmith!
Tamer of fire.
Hammering the shape of death.
Blacksmith!
Master of ancient anvil.
Forging the blood red dawn.

Furnace flaming, the home of all iron,
Giving birth to bringers of doom.

Hatred fills the heart of steel
As the blacksmith shapes the weapon.
Once iron drinks from the jar of flesh
The rage of the steel will be released.

Blacksmith!
Tamer of fire.
Hammering the shape of death.
Blacksmith!
Master of ancient anvil.
Forging the blood red dawn.

Let us march, let us slay.
Thy minions we are all.

Let us kill, let us prevail.
By our steel they shall fall.

Blood of innocents in his hands.
His soul hardened by thousand deaths.

Mastering his art, all he ever dreamed.
Creating tools to bring chaos, the seed of war!

Blacksmith!
Tamer of fire.
Hammering the shape of death.
Blacksmith!
Master of ancient anvil.
Forging the blood red dawn.

Taottuna rautaan kuumaan,
Vasaroituna sieluun teräksen,
Raivon tatuoimana hopeaan,
Merkki kadotuksen ikuisen.

Aika taakseen jättää menneet,
Valo pimeyden lävistää.
Rauta alasimen kohtaa jälleen
Ja taas pimeys leviää.

Dark blessing of fire
Upon the iron will be cast.
The signs of eternal oblivion,
The beast of our past.


2. JAASSA VARTTUNUT

Pinta kylmän teräksen, kiilto aseen jäisen.
Leiskuen halkoo se läpi kilven ja mielen.

Maassa ikiroudan miekka vahva taottiin.
Se maassa jään ja lumen verellä kastettiin.

Jäässä varttunut on teräs valkoinen,
Joka veren iskullaan hyydyttää.
Jäässä varttunut on tuo oikeus pohjoisen,
Vihollisen tieltään hävittää.

Taistossa kohtasin tuon miekan routasydämisen,
Nostin kilven, nostin peitsen siltä suojaamaan.
Nyt sotahuutoin kohoaa kentiltä ikuisuuden.
On sirpaleina suojani, tuo miekka tie on kuolemaan.

Jäässä varttunut on teräs valkoinen,
Joka veren iskullaan hyydyttää.
Jäässä varttunut on tuo oikeus pohjoisen,
Vihollisen tieltään hävittää.

Sydämestä kallion ikiroudan peittämän
Louhittiin rauta huurteinen.
Takoi seppä teräksen jäisen, miekan ikiaikaisen.
Nimen antoi, sielun loi, kastoi jäässä varttuneen.
Polte jäinen sisällään julmaa oikeuttaan julistaa,
Raakaa tuomiotaan jakaa.
Takoi seppä teräksen jäisen, miekan ikiaikaisen.
Nimen antoi, sielun loi, kastoi jäässä varttuneen.


3. VELJET

Kuun kierron kuudes hetki
Pimeys valon voittanut
Yö päivää pidempi
Aurinko mailleen laskenut
Lapsi uusi ilmaa hengittää
Poika nuorempi kuninkaan
Niin prinssi uusi kastetaan
Veri rohkea suonissa virtaa

Vaan on vanhempi veljistä tuskissaan
Hänen paikkaansa poikako uhkaa
Polttaa kehdon kauneimman
Jää jäljelle pelkkää tuhkaa

Ei prinssiä kehdosta löydy
Ei poika tuhkassa makaa
Ei onnistu veljeään tappamaan
Ei kadonnut uhkaava vaara
Niin vaihtuvat päivät ja vaihtuvat viikot
Veljistä vanhempi vahvistuu
Pian miekkaa käteensä sovittaa
Oman veitsen vyöllensä saa

On nuorempi veljistä kahden
Täyden kymmenen vanhempi saavuttaa
Vie hän veljensä metsään synkkään
Yhä syvemmälle johdattaa
Juurella suuren tammen
Hän veitsensä kohottaa
Mut ei pysty hän veljeään surmaamaan
Vaan vaaroihin katoaa

Yksin metsässä vaeltaa
Ilman opastajaa
Ei löydä hän polkua pelastavaa
Ei kotia milloinkaan
Yksin hän pimeässä harhailee
Yksin hän kivellä itkee
Vasta kahden, ei selviä omillaan
Liekö pedot hänet huomanneet

Pian edessään näkee hän silmät
Tulen liekkien lailla ne leiskuvat
On peloissaan poika onneton
Kun nälissään sudet ulvovat

Harmaa kaapu päällään
Sauva puinen kädessään
Puiden lomasta ilmestyy
Luokse prinssin mies vanha
Tämä druidi metsän kivisen
Vie pojan nuoren muassaan
Vaan on prinssi vieläkin peloissaan
Sillä tiedä ei kohtaloaan