1. UKRIJUHLA

(Instrumental)


2. JOUHIEN HERRA

Oljille syntynyt jouhien herra
Ruoskittu, hirtetty, äpäränä poltettu
Laskeutuu taivaalta sielusi vieden
Halliste, tuomiste, oi Roka Ukri!

Kurjuuden kasvot hän kantaa
(kun) Hailakan sadon isä hälle antaa
Tarttuen riivattuun soittrimeen puiseen
Sormehet verillä virsiäansä veisaa

Hartaasti seuraava lammasten lauma
Valitsee ja uhraa vuokesi hauraan

Uhrimme kuule ja kutsuumme vastaa!
Halliste! Tuomiste!
Oi Roka Ukri!

Varjoissa elit varjossa kuolit
Riipien hiipien lapset nuo valitsit
Uhrimme kuule ja kutsuumme vastaa
Halliste, tuomiste, oi Roka Ukri


3. NAHKAVITSA

Kynnä kaskinen pelto
Kivi väännä kiven päältä
Laske lepon leivän alku
Simen sirkuinen elämän.

Joutui oras vihriäinen
Hento pää heinän varren
Nousi yöllä uhman henki
Halla haitoin sivalsi.

Laihaks joutui kasken tähkä
Kylmän kesän kastelma
Hyisen syksyn hyväilemä
Keväisen jyvän muisto.

Piiskaa kansaa metäläisten
Iskee itkee nahkavista
Maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan rusoka

Piiskaa kansaa metäläisten
Iskee itkee nahkavista
Maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan rusoka

Vilu lapsen suukkoessa
Piltrin pienen itiessä
Sortuva sielun mieli.

Emo äijö sukiessa
Pahan kanssa painiessa
Armoako vaiko surmaa
Nälän matka tuville tuonen.

Piiskaa kansaa metäläisten
Iskee itkee nahkavista
Maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan rusoka

Piiskaa kansaa metäläisten
Iskee itkee nahkavista
Maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan rusoka

Piiskaa kansaa metäläisten
Iskee itkee nahkavista
Maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan rusoka

Piiskaa kansaa metäläisten
Iskee itkee nahkavista
Maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan rusoka


4. SURUTON SAATTAJA

Vettä viistää valkolintu
Seilun suruton saattaja
Tuonen takaa taipaleilta
Sylistä synkän veen

Siellä siintää aamunkoite
Uusi huomen huoletonna
Siellä soittaa sielunlintu
Heläjää hengen laulu

Kaikuu Käen kukunnassa

Pääskyn kielen kirskuessa
Sielunlinnun soutaessa
Rannalla tumman venn

Tuonne Tuonen tuville
Taakse tuulten taivahisten
Lekotellen levon luokse
Lohtuun Alisen maan.

Kailuu käen kukunnassa
Pääskyn kielen kirskumassa


5. AJASTAIKA

Askel ajastaikaa, aamun koin en iltaa näe
Madot kehdon musertaa
Kasvot kohti kalmaa, kuoleman koin ja sen valtaa
Madot kehdon musertaa


6. KUOLEMAN RENKI

Ruumis kuihtui ravisten
Mieli mustemmaksi muuttui

Elämäni taipaletta
Tasan tarkkaan mittailin
Kuljin kuni aallon matkaa
Polun viitattoman valistin.
En ollut vailla suuntaa
Suunta oli aina eteepäin
Jos askel veikin harhaan
Jatkoin matkaa pystyin päin.

En matkaan seuraa saanut
Pidempää matkaa kulkemaan
Kukaan joka olisi tainnut
Matkaa kanssain taittamaan.
Korpeen maan hiljaisen
Mis' lapsosen tietä ei näy

Kuljin ma kuoleman peltoja pikin,
Kuolema kynti ja minä itse itkin.
"Tule mies rengiksi!" kuolema huusi -
"Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi".

Hah, otinpa taas kerran
Pestin uuden vastaan
Tiesin saan oltta ja leivän
Vasten aikaani ainostaan.

Kuljin ma kuoleman peltoja pikin,
Kuolema kynti ja minä itse itkin.
"Tule mies rengiksi!" kuolema huusi -
"Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi".


7. KAIHO

(Instrumental)


8. KUNNES KATOAN

Päiväni pelossa
Vavahdellen tuulessa
Hetkeen kunnes tajuan
Että Kerran Katoan

Kunnes katoan
Kunnes katoan

Helvetin porteilla taikka taivahan
Seiso, ei meistä koskaan kukahan
Elämme kerran, se kerta ratkaisse
Erehtyen joskus mut parahaani teen

Helvetin porteilla taikka taivahan
Seiso, ei meistä koskaan kukahan
Elämme kerran, se kerta ratkaisse
Erehtyen joskus mut parahaani teen
Kunnes katoan

Kuun kehrääjä
Aurungosta ammentava
Luodako itse liekki
Vaiko paistatella muiden valossa

Helvetin porteilla taikka taivahan
Seiso, ei meistä koskaan kukahan
Kunhan katoan

Helvetin porteilla taikka taivahan...
Kunnnes katoan

(Elää
vai esittää
Elää
Vai pelätä
Liikaa
Vai liian vähän
Elää
Vai esittää)


9. IKIAIKAISILLE

Kanna minut Kauas
Maahan tuntemattomaan,
Minne sairauden koura ei yltää saa.
Esiäitien oven taa
Minut uneen tuudita,
Laske portaille, soita kelloa.

Kerran tuulen tunsin,
Kerran rauhaa kuuntelin
Sinne paikalle aina halunnut palata takaisin.
(Muistatko, kun kerroin:)

"Tänne minä tulen kuolemaan.
Täällä haluan loppuni kohdata,
Sukeltta edessä aukaevaan maisemaan
Ja suudella lohduttomuutta."

Kulje vierelläin,
Kunnes varjot vaihtuvat,
Kunnes kuolema kasvonsa paljastaa.
Vakain askelin saata
Pyhän virran rantaan.
Pitele vielä, jos lutta ei kannakaan.

"Tänne minä tulen kuolemaan.
Täällä haluan loppuni kohdata,
Sukeltta edessä aukaevaan maisemaan
Ja suudella lohduttomuutta."

Vielä linnut laulavat,
Vielä kevät koittaa.
Vielä puihin punhkeaa
Uudet silmut, ja sydän sulaa.
Aarnimetsän maisemaan
Ikiaikaisille
Vielä kerran laulat sen,
Minkä kuulit jo kauan sitten.


10. KALMANKEHTO

Pimeän pirtin sylissä
Alla kurjan kurkihirren
Vieno itku ilotonna
Sansaton kehdon laulu.

Keinutellen kehdon jaklaa
Heilutellen ajast'aikaa
Valvotellen yön ja päivän
Helpotellen nälän häivän.

Kaksi kunta kasvatteli
Äiti lasta lauletteli
Ehtyi lähde emon rinnan
Loppui maito makeinen.

Synkän tuvan lattialla
Seinien sauvuisten sisällä
Hiipui hiljaa ilon liekki
Kaikkosi kaunis mieli.

Kehtoon koski kalman koura
Kylmä käsi keinutteli
Uneen iki-ihanaiseen
Piltin pienoisen tuuditti.

Lehtoon laske laiha lapsi
Hento niin kuin heinänvarsi
Mustaan multaan mukkumahan
Lepohon lohdun helman.

Siellä lepää levotonna,
Parku taikaa rauhatonna.
Aiti kutsuu auta tuota,
Roka Ukri! Tämä lapsi ota!


11. HALLA

Astut jäistä polkua
Joka kulkee läpi pellon
Pellon jossa vilja seisoo
Kuolleena, pystyyn jäätyneenä

Kulkiessas et katsettas nosta
Tuijotat maata kuuran peittämää
Huurruttamaa kylmänhengen
Roudantuojan, toivonviejän, hallan

Antaa kylmän, laskee varjon
Saa taittaa kylmää sadokseen

Vaikka aika on jo psyähtynyt
Ei viimeinenkään armoa saa
Halla kietoo syleilyynsä
Hyväilee ihoa, lihaa, luita

Antaa kylmän, antaa varjon
Pakkaslinnun hennon laulun
Jääkristallin kylmän kaiun
Tuudittaa sun hankeen mukkumaan

Jää virtaa läpi ruumiin
Halla murtaa sielun

Pakkaslinnun hennon laulun
Vaientaa kuin tyhjän kaiun
Antaa kylmän, antaa kauhun
Vie kaiken toivon tullessaan