1. VUORIEN TAA

Käveleekö kenkäs vaikka jalat jarruttaa
Kohti kylmää kylää jossa vapaus vallan saa
Aavehuudot korviin kaikuu, pyytää seuraamaan
Uskallatko nousta kohti vuorta kulkemaan

Tiedän tietä huipulle oot salaa katsellut
Viettelyksen vilpillistä suolaa janonnut
Tuijottanut tummaa kohtaa kartan kuluneen
Unissasi kuullut laulun vuorten neitsyeen

[Chorus:]
Vuorien taa käyt kulkemaan, askelten taa jää musta maa

Paljain jaloin astuu ilman immet hunnuissaan
Tuuli tarraa riepottelee helmaa hohtavaa
Kavaluus on piilossa kauneuden takana
Kuulet kuinka synninsiskot laulaa kuorossa

[Chorus] (x2)

Etkö tunne kaltaistasi onnenetsijää
Petturi ei pelostansa pääse ikinä
Tiedän kuinka helposti mielen saa lankeemaan
Tiedän kuinka lumota voi sielut laulullaan.


2. PIDA KADESTA

Kaksi maata on niin erilaista
Toinen valosta veistetty on
Toisen niityille päivä ei paista
On sen huoneissa yö loputon
Niiden välistä käy joki musta
Syvä niinkuin on äärettömyys
Siihen tuntenut oon kaipausta
Kun on sielua kalvanut syys
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan
Pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
Kanna kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna
Siipien suojassa kanna
Sillä heikko on henkeni onnen orja
Temppeli sillä vain hento sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
Aamun ja viimeisen illan

Mä nään eessääni kastuneet laudat
Osa niistä jo katkennut pois
Joen kuohuissa kuolleiden haudat
Niiden luonako paikkani ois
Silmät suljen en katsoa saata
Kun ei rannalle toiselle näy
Eikä jalkojen alla oo maata
Minun askeleet orpoina käy
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan

Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
Kanna kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna
Siipien suojassa kanna
Sillä heikko on henkeni onnen orja
Temppeli sillä vain hento sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
Aamun ja viimeisen illan

Ja kun silta se tuulessa keinuu
Olin valmis jo luovuttamaan
Tunsin kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu
Päästänyt et silloinkaan

Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu
Kanna kun korteni maahan sortuu
Varjoista valoihin lentää anna
Siipien suojassa kanna
Sillä heikko on henkeni onnen orja
Temppeli sillä vain hento sorja
Kanssani kuljethan poikki tän sillan
Aamun ja viimeisen illan

Pidä kädestä kiinni
Pidä kädestä kiinni
Pidä kädestä kiinni


3. TUULISET TIENOOT

Jossain huutaa tuuliset tienoot
Pyytää tule luokseni käy
Kukkiin peitä kasvosi hienot
Ettei surusi näy

Jossain ulvoo tuuliset tienoot
Huutaa niin kuin hukkuva maa
Pyytää tule neitoni vieno
Syliin äitisi maan
Syliin äitisi maan

Niin lehtooni jään
Syliin lempeään
Voin kuulla kuinka huutaa maa
Kun kerran lehtooni jään
Syvään hämärään
Niin valvoo luonto lapsiaan

Ootko kuullut aaltojen ääntä
Vanhan kehdon viisauden
Jos riisut turhan rihkaman päältä
Niin tuntea voit tuulen
Tuntea voit tuulen

Niin lehtooni jään
Syliin lempeään
Voin kuulla kuinka huutaa maa
Kun kerran lehtooni jään
Syvään hämärään
Niin valvoo luonto lapsiaan

Jossain huutaa tuuliset tienoot
Pyytää tule luokseni käy
Kukkiin peitä kasvosi hienot
Ettei surusi näy

Jossain ulvoo tuuliset tienoot
Huutaa niin kuin hukkuva maa
Pyytää tule neitoni vieno
Syliin äitisi maan
Syliin äitisi maan
Syliin äitisi maan
Syliin äitisi maan


4. LAPSUUDEN METSA

Silmät kiinni, tyhjä mieli
Yksin humisee
Ajatukset orvot eksyneenä
Harhailee.
Missä linna menneisyyden,
Metsä lapsuuden.
Koitan huutaa kadonneille,
Heitä kuule en.

Kerran oli niityt joilla
Keijut karkeloi.
Illan tullen uupuneena
Mukaan mennä voi.
Siellä lauloi satakieli
Vajupillit soi.
Tiesin tarkan reitin kuinka
Sinne päästä voi.

Taa jäivät mansikkamaat
Ja ruostuneet haat,
Kun ratsuni lensi ylitse
Soiden,
Vettyneen maan, vei kaviot
Ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
Löytäisin taas
Kai vielä on paikka minulle,
Keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Suossa ratsu makaa
Yli lennä enää ei
Harmaat päivät huolineen
Kai siivet siltä vei.
Käännyn märin jaloin
Joudun kotiin palaamaan.
Kaukana niin kaukana
Tuo lapsuuteni maa

Kuinka juosta uskaltaisi
Yli vettyneen, suon
Kun ratsunikin sinne vajoo
Hiljalleen.
Enää jaksa uskoa en, että unelmat
Jalat väsyneet yli soiden kantavat

Taa jäivät mansikkamaat
Ja ruostuneet haat
Kun ratsuni lensi ylitse
Soiden vettyneen maan
Vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
Löytäisin taas
Kai vielä on paikka minulle
Keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan

Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
Näytä linna, vie mut ylitse
Pimeän kuilun,
Takaisin lapsuudenmetsään
Juokse

Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
Lennä, hyppää rotkon ylitse,
Löydä jälleen tuttu polkusi tuo

Taa jäivät mansikkamaat
Ja ruostuneet haat
Kun ratsuni lensi ylitse
Soiden vettyneen maan
Vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
Löytäisin taas
Kai vielä on paikka minulle
Keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan


5. HAKKILINTU

Häkki suljettiin
Me uskottiin
Että sen suojaan
Taakse rautalukon
Onnen kätkeä voi

Taakse raskaiden porttien
Veimme rakkauden
Mä silti kuulin kuinka
Lehdet tuulessa soi
Niin hiljaa soi

Mutta kahleistaan
Voi häkkilintu laulaa maan
Kyllä rauhan saa
Vapautta vaan
Ei milloinkaan
Mun lintuni saa
Milloinkaan
Ei vapautta saa

Kerran rukoilin:
"Jos kuitenkin
Luontoni saisin takaisin
Ja voisin taivaat valloittaa"
Niin joskus käy kun toivotaan
Ja kulta häkki aukaistaan
Luotasi lensin vapauteen
Pois vapauteen

Sillä kahleistaan
Voi häkkilintu laulaa maan
Kyllä rauhan saa
Vapautta vaan
Ei milloinkaan
Mun lintuni saa
Milloinkaan
Ei vapautta saa

Ikkunalaudalle tuulemme jään
Lämmössä lieden sun nukkuvan nään
Kuule kun pyydän "oi luokseni käy"
Tähdet ei taivaalta häkkiisi näy

Sillä kahleistaan
Voi häkkilintu laulaa maan
Kyllä rauhan saa
Vapautta vaan
Ei milloinkaan
Mun lintuni saa
Milloinkaan
Ei vapautta saa...

Ei vapautta saa...

Ei vapautta saa...


6. VARO

Rakas lapseni kulje hitaasti
Varo kantoja pieni kulkija
Rakas lapseni katso tarkasti
Pedot polulla vaanii sinua
Ne vain tahtoo veren imeä
Niiltä puuttuu oma elämä
Ne voi sielun loppuun kaluta
Ja pois heittää tuulen mukana

Rakas lapseni missä oletkaan
Varo ihmissieluja
Rakas lapseni pidä varasi
Et saa uskoa muiden sanoja
Sillä monet tahtoo hyötyä
Käyttää hyväksi ja sitten hylätä
Älä mieltä silti pahoita
Ole varuillasi vain

Varo että ei tahtosi taivu
Älä haaveiden harhoihin vaivu uinumaan
Sillä maailma heittelee lasta
Joka oppinut on juuri vasta kulkemaan

Rakas lapseni neuvot unohdit
Annoit sielusi pahan omaksi
Rakas lapseni neuvot unohdit
Sattuu katsoa sinun haavoja
Niitä aika ei kai paranna
Sun täytyy arvet kantaa mukana
Kunpa olisin voinut suojella paremmin sua pahuudelta


7. NIIN TULENI TEEN

Mä tiedän pimeässä
Henget on väijymässä
Ei ei pelkää en kuitenkaan
Tiedän mun sängyn alla
Ois töitä manaajalla
Silti mä unesta kiinni saan

Tulkoon mitä vaan
En murehtimaan en tänään jää kuitenkaan
Mä selän käännän pimeydelle
Pahan pyyhin pois
Miksi luotu ihmiselle taakka surusta ois
Mä ohdakkeet pois tieltä taitan
Pääsen vapauteen
Ne roviooni maahan laitan

Niin tuleni teen
Se yön valaisee
Niin tuleni teen

Mä tiedän että tuolla
Vaanivat sudet suolla
Hei hei mua ette kiinni saa
Kuolema käy maantiellä
Viikate viuhuu siellä
Ei ei kyytiin en nousekaan

Tulkoon mitä vaan
En murehtimaan en tänään jää kuitenkaan
Mä selän käännän pimeydelle
Pahan pyyhin pois
Miksi luotu ihmiselle taakka surusta ois
Mä ohdakkeet pois tieltä taitan
Pääsen vapauteen
Ne roviooni maahan laitan

Niin tuleni teen
Se yön valaisee
Niin tuleni teen

Tulkoon mitä vaan en murehtimaan
En tänään jää

Mä selän käännän pimeydelle
Pahan pyyhin pois
Miksi luotu ihmiselle taakka surusta ois
Mä ohdakkeet pois tieltä taitan
Pääsen vapauteen
Ne roviooni maahan laitan

Niin tuleni teen
Se yön valaisee
Niin tuleni teen
(x3)


8. KUMMAJAISTEN JOUKKO

Kirkuvat valot kaunistaa
Kalpeat kasvot hehkumaan
Tuntee hän kun yö syleilee
Rakastaa, ottaa omakseen
Horjuen toista hapuilee
Sielujen uskoo kohdanneen
Vieressä rakkaus ikuinen
Rytmiin hän taipuu hymyillen

Ja joku huutaa, huutaa
On elo tanssimista
Pelkkää juhlaa
Pimeyden palvomista
Auringon säteet ei kiinni saa
Niin yössä huutaa, nauraa
Tuo joukko kummajaisten
Ääneen laulaa, karjuen rukoilee
Hei et vielä heittäisi kylmyyteen

Niin ovat kadut hiljenneet
Viimeiset taksit lähteneet
Vielä hän oveen koputtaa
Jos hetken lämmitellä saa
Vaan kylmänä aamu valkenee
Juhlien huomaa loppuneen
Yksin jää kaiho katseessaan
Oottamaan iltaa seuraavaa

Ja joku huutaa, huutaa
On elo tanssimista
Pelkkää juhlaa
Pimeyden palvomista
Auringon säteet ei kiinni saa
Niin yössä huutaa, nauraa
Tuo joukko kummajaisten
Ääneen laulaa, karjuen rukoilee
Hei et vielä heittäisi kylmyyteen

Et vielä heittäisi kylmyyteen
Mä tahdon tanssiin viimeiseen
Välkkyvän valonmeren kauneuteen
Et vielä heittäisi kylmyyteen
Tahdon takas hetken pyörteeseen
Huumaan joka kestää vielä huomiseen

Älä heitä kylmyyteen


9. RANNALLA

Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa,
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie,
aaltojen tie
Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie

Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen,
ve'een jäätyneen
Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee,
niin tuumailee
Jäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teen
Tien hälle teen
Ettei polkuansa estä vedet viilenneet,
tien hälle teen

Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Tietään raivaa ulapalle, tietään kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
Vaan ei enää löydä rantaa

Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan,
kun aallot onnen vain voi antaa
Laalalalaalalaala, laalaalaalaalaalaalaalaa,
laalaalalaalaalaaa, laalaalaalaa, laalaalaa


10. VIIMEINEN TANSSI

Viimeinen säde auringon
Laskettu maahan on
Päivien ketju loputon
Loppuunsa tullut on

Vaan on täällä näkeminen vaikeaa
Vasta mennyt kultareunuksensa saa
Viljanvarsista taitella saat seppeleen
Se kruunuksi tee ja jää paikalleen
Siellä on valtakuntasi maa järvien
Tuo kohmeinen laakso kulkureiden

Kanssani kirja muistojen
Mä kuljen miettien
Kuinka niin sadun kaltainen
On retki ihmisen

Vaan on täällä näkeminen vaikeaa
Vasta mennyt kultareunuksensa saa
Viljanvarsista taitella saat seppeleen
Se kruunuksi tee ja jää paikalleen
Siellä on valtakuntasi maa järvien
Tuo kohmeinen laakso kulkureiden

Niin lasta vie laaksoonsa tie
Käy kautta kauhumetsien synkkien
Niin lasta vie rosoinen tie
Kerran vain kotiin löytää

Viimeinen säde auringon
Laskettu maahan on
Se taipuu rytmiin hiljalleen
Käy tanssiin viimeiseen