1. IKUISEN KUOLEMAN KAIPUU

Vihan siemen kylvettiin maahan
Saastaiseen multaan istutettiin elämä
Verellä kuolleen karitsan kasteltiin
Mädällä lihalla palkoa ravittiin

Kasvoi juuret pohjoisen routaan
Hallan kylmän syleily karaisti
Vahvemmaksi synnin varsi nyt tulevi
Pahuuden voimaksi ikuisesti kasvaisi

Nousi tuhkasta pimeydeksi taivaan
Varjoista vereksi, ikiyön liekeiksi
Myrskystä sen versosi uusi aika
Loimusta tuleksi, vihasta raivoksi

Väistyvät ajat lupauksien virtaan
Hiljaisuuden huuhtomina piirtyvät hiekkaan
Silmät suljettuina vielä hetken aikaa
Ikuiseen kuolemaan hän vain kaipaa

Surun alku iti uudessa kivussa
Ei ole uskoa, vain haavat avatut
Loputtoman surun perintö kasvaa
Kurjuuden kipu ei lopu kai koskaan

Kaikki tuska paljastettu ennen alkua
Ahdistus valtaa surulliset unelmat
Epätoivosta polku on nyt valittu
Vuodatettu veri ainoastaan luvattu

Nousi tuhkasta pimeydeksi taivaan
Varjoista vereksi, ikiyön liekeiksi
Myrskystä sen versosi uusi aika
Loimusta tuleksi, vihasta raivoksi

Väistyvät ajat lupauksien virtaan
Hiljaisuuden huuhtomina piirtyvät hiekkaan
Silmät suljettuina vielä hetken aikaa
Ikuiseen kuolemaan hän vain kaipaa