1. MUISTOISSAMME (INTRO)

(instrumental)


2. JONKA AIKA UNOHTI

Kohti tyhjyyttään virta kuljettaa
Epätoivon, raivon haaskaa
Jälleen nousee jaloista sodan
Hän kuolemaa taas pilkkaamaan

Verelläkö keventää tuota raivon taakkaa?
Vielä nousee päivä, kun tuo voima hänetkin hautaan saattaa

Vaan taas vaipuu maahan
Mies asein kaatamaton
Syvällä sydämmessäänkö
Nyt kaatuu tuhannen kerran uudestaan?

Halki maiden taas aika kiitää
Se matkallaan monen henget niittää
Silti väsynyt tietään jatkaa
Ajanko loppuun vai miekan terään matkaa?

Ja vaikka kuinka tapat,
Oman veresi viimeisenä maassa näet
Nytkö on tullut aika se sinne vuodattaa?

Kohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Raivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Vaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Vaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa

Yksin katseensa alas laskee
Kun muistoja ei aika paranna
Kunniaa täältä hakeva
vain haudan saa palkakseen

Näe, kuinka kuolleet kutsuvat
Veren virroissa tanssivat
Pian unohdukseen edestäsi katoaa
Kuin kaikki muukin päällä tämän maan

Lopulta vahvinkin polvistua
Hiljaa ikuisuuden edessä saa
Viimeistäkö kertaa aseisiin nousee,
Tähänkö tiensä viimein päättää?

Kohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Raivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Vaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Vaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa


3. SANKARSAVELET

Nyt katsokaa kuinka loppunsa päivät urheat saavuttaa
Pian enää vain varjoisat tarinat näiden muistoa laulaa
mut kertokaa miksi suurilla teoilla tulee rauhaa kantaa
kun päällä maan ei vuodatus veren loppune milloinkaan

Suurempaa riemua ei lie kun rauhaan palaa maa
Kyyneleenne te säästäkää, on taistot nyt mennyttä aikaa
vaan ei saa mies surultaan sen muureja murtaa
kun hän taas viimeiset sanansa ystävälleen jättää saa:

"Ei tämä maa ikinä kunniaa urhealle takaa
Ei kai niin ollut tarkoitettukaan
Et voinut vastustaa miljoonaa
silti rohkeutesi voittajaa
ei löydy päältä maan

Siis hyvästit nyt jättää saan
kunnes taas tapaamme uudestaan
Ei ole suruain' suurempaa
silti muistoksesi vain miekka
maahan jäädä saa"

(maasta olet sinä tullut ja maaksi olet sinä jälleen tuleman)

Voimastaan vaiko heikkoudestaan
ihminen toistansa aina surutta tappaa,
eikä koskaan todellista valtaa saa?
On maailma lähtenyt miekoin hulluuden matkaan

Vaan emme unohtaa saata

"Ei tämä maa ikinä kunniaa urhealle takaa
Ei kai niin ollut tarkoitettukaan
Et voinut vastustaa miljoonaa
silti rohkeutesi voittajaa
ei löydy päältä maan

Siis hyvästit nyt jättää saan
kunnes taas tapaamme uudestaan
Ei ole suruain' suurempaa
silti muistoksesi vain miekka
maahan jäädä saa"