1. CAANEEMUS

(Instrumental)


2. Autiomaahan

Nyt olet tullut autiomaahan
Tahdoit maistaa tietoa, osaksi sait kuoleman
Lohduttomissa laaksoissa telluksen
vaellus on neljäkymmentä virstaa
vieressä paholaisen

Hylkäsit synnyinsijasi, autuaan onnelan
Sieltä itään, sieltä kauemmas,
Kasvaa orjantappuraa

Sydän kuiva janoaa puoleen elämän antajan
Vettä Lähteestä tarvitsen
Vielä portit aukaistaan, sade kastelee kuivan maan
Enkä janoa milloinkaan

Rakennat hiekalle hiki otsalla
Valtakuntaa viljoista maan,
Jonka piru on perinyt
Etsit teitä takaisin ohitse kerubin miekan
Muttei tornilla taivaisiin yltää voi koskaan

Toivo ja kaipuu kirjoitettuna syvälle sydämeen
Paluusta juurille, takaisin lähteelle
Rakennat unelmaa


3. RAATO

Kivisilmin katselin -
Pakkanen pirstaleiksi halkoi sydämen
Valkeaan lumeen valui vereni
Purppuraan sen värjäten

Elo kauas pakeni minusta
Liekö enää ihmiseksi torsosta?
Lepraisen lapsen ikirouta kovetti
Jää musta sykkeen rinnassani katkaisi

Korjaa minut kokonaiseksi, kuudesta seitsemäksi
Polvillani anelen!

Minä olen raato, saviastia sirpaleinen,
Pölystä puhallettu, pieni pakolainen
Raato minä olen, rikkinäinen
En osaa sitoa sielun haavoja

Näin kevään koittaessa lumen sulavan
Ja yhä raatoni mudassa makaavan
Niin juhli lihallani herra kärpästen
Että huusin: "uuden herran tarvitsen!"


4. INPERIUMI

Alkumeren aalloista nousi maa mahtava
Joka Kädestä kauniista
Hengitti vettä ja valoa
Suurella Sanalla kaiken Lähteestä
Lyötiin kuin kiveen graniitin
Materiaa, henkeä sekä laki universumin

Eedenin kehdosta
Hautaan helvetin
Maa kirottu sairastaa
Syöpää imperiumin
Siunaa omiansa
Luoja universumin
Kun kanssa keisarinsa
kaatuu imperiumi

Enkeli entinen lankesi taivaasta
Lohikäärme punainen
Nyt syöksee tulta ja varjoja
Ensiajan ihmisen petti tuo lain rikkoja
Kronikat todistaa kansoille
Sen synkistä seurauksista


5. SYDÄN PALAA

Piikki lihassa - ruiske katala
Musta kuolema - kobran purema
Kuin rakki kapinen raudan maku suussa
Tunnet poltteen ytimissä ja luissa

Bensa virtaa suoneen ruokkimaan liekkiä
Joutsenkin tuonen veisaa viimeisen virtensä
Kun selkä kamelin vihdoinkin katkesi
Sydämen sytytit, otsasuoni repesi

Anna valon pestä sydämesi puhtaaksi!
Se palaa... sydän palaa!

Sydämesi kuin helvetin tulessa
Turhuuden roviolla savuaa
Sydänveri virtaa synnin uomissa
Sitä musta myrkky polttaa
Myrkky polttaa, satuttaa!

Hikeä ja kyyneleitä, tuskaa täyslaidalta
Tulella sait leikkiä - nyt saatko sitä sammumaan?
Ettei päivä painuisi ylle vihasi,
Anna veden tehdä sydämesi tuhkaksi
Ettet veisi varjon piiloon lihaasi,
Anna valon pestä sydämesi puhtaaksi


6. MAIMAAN PYÖRÄ

Näit korkealta yli valtakuntien,
Kultaa, kunniaa ja pyynnöt silmien
Monta kertaa kiersit tuota samaa vanhaa rataa
Löytänyt et sateenkaaren päähän

Kaikki ne vuodet, kuljetut taipaleet...
Enimmäkseen arpia jäi sun käteen

Valheet niin suuret
Rattaita liikuttaa
Kunnes pasuuna soi
Ja näämme kaiken sortuvan

Askel ja toinen, se viimeisesi on
Uupuneen sielun vauhdissa varjoviidakon
Tartu kiinni käsiin kärsineisiin, viattomiin
Ne kantaa perille puun suojaan

Valheet niin suuret
Rattaita liikuttaa
Kunnes pasuuna soi
Ja näämme kaiken sortuvan
Kahleet niin suuret
Vanha käärme silloin saa
Pyörä ruosteinen
Tulessa tuhotaan


7. LUMO

Elämäsi on todeksi muuttunut
Sen näen kasvoiltasi
Toteat vain sisälläsi:
"Tässäkö kaikki oli?"

Maistoit maljasta pimeyden ruhtinaan
Se sai sinut hallintaansa
Karvasta viniä kuoleman
Sinut lumoonsa viettelee

Valitse tie, joka elämään vie!

Onko perkele jokaisen lumonnut?
Löytyykö enää ketään
Joka tahtoisi silmänsä aukaista
Ja alkaa todella elää?

Sokeat silmät eivät nää,
Eivät erota,
Vääristynyttä totuutta
Joka maailmassa hallitsee


8. SEITSENNAAMAINEN

Kiljuva jalopeura kiertää maan neljää kolkkaa
Miehen nielee nukahtaneen - saalis olet, ihminen!
Hunajaisen kielen satimeen kietoudut päätä pahkaa
Viinistään tulinuolen sydämeesi iskee salaa...

...Seitsennaamainen, peto saastainen

Pimeää valoa loistat, saatana
Ja johdat harhaan
Kansaa varjoissa maan
Siis kasvojani katsokaa,
Todellista valoa,
Ja siitä todistakaa!

Keisarin kuusien vaatteiden kultakuoren alla
Piilee susi periaatteineen valheista valkeista
Herraksi tunnustit tuon viekkaan pirun, paholaisen
Narriksi hiekkalinnaan vei sinut seitsennaamainen...

...Peto saastainen, isä valheiden


9. ROOMA

Vielä seisoo jättiläinen savisilla jaloillaan
Mahdillansa kerskaillen kuin Goljat aikoinaan
Vaan mahdoton on tulen valtakunnan kukoistaa -
Itseänsä vastaan sotii, omat koirat purevat

"Syödään, juodaan, huomenna kuollaan"
Tämä on dekadenssi!

Teistä kaikki Roomaan kulkee,
Vain yksi sieltä pois,
Kuin labyrinttiin pimeään, jonne kenenkään
En koskaan jäädä sois

Leipää, sirkushuveja, legioonat orjina
Epäpyhän triumviraatin kuviakin kumarretaan
Kaaoksen päiväin pituus lukee kirjoituksissa -
Pelastautukoon ken voi palavista raunioista

Kirves on jo valmiina tämän puun juurella
Joka versoo pahaa hedelmää, se tuleen kaadetaan
Vielä kerran raikaa laulu tappion tai voiton:
"Kukistunut on, kukistunut on suuri Babylon!"

Teistä kaikki Roomaan kulkee,
Vain yksi sieltä pois,
Kuin labyrinttiin pimeään, jonne kenenkään
En koskaan jäädä sois
Meistä kaikki sisään sulkee,
Vaan yhtä koskaan ei,
Muurit ikuisen kaupungin,
Ja vain yksi mies voi nuo muurit murtaa


10. RENESSANSSI

Enemmän filosofia
Kuollut jo syntyessään
Näin sen näin:
Nälkä kasvaa syödessä
Norsunluutornin rakensin,
Aikakirjat kirjoitin
ja niin sain tietää,
Etten tiedä mitään

Ei mitään uutta
Alla auringon
En tuulta kiinni saa,
Se kulkee niin kuin haluaa
On kaikki turhuutta
Alla auringon
Tomu tomuun palaa,
Tuuli jatkaa kulkuaan

Tyydyn yhä vähempään,
Rakkaus jäljelle jää
Sillä täytän itseni
Ja sammutan mun janoni
Käsitä en alkua, en loppua,
Tai mitään niiden välistä
Niin kuin tulin niin myös lähden,
Kaiken sain sun kädestä

Minut tulesta nostit ja uuden liekin sain
Tuhkasta tahdon kohota kohti pohjoista valoas
Joka poltti puhtaaksi ja antaa elinvoimaa
Sen tahdon pukea ylleni - tämä on renessanssi!


11. YHDESTOISTA HETKI

On kuin viimeinen villitys silloin turmion iljetys
Kaikki kansat hullut rienaa Jumalaa ja nauraa
Pedon nimi lihassa on tuomio peruuttamaton
Niin noille juotetaan tulta sekä tappuraa

On yhdestoista hetki, silloin torvet soittaa
Unia nähdään, taivaalle merkit näytetään
Kahdestoista hetki lyö ja loppu koittaa
Parempaakin paremmaksi syntyy
Uusi taivas ja maa

Nyt riehuu vitsaukset ja järkkyy perustukset
Vaikeroitsee Äiti Maa reunalla kun kuljetaan
Vielä valuu armonaikaa vaan ei tietää voi sen tiimaa
Jona tippuu jyvä viimeinen, lyö salama lännestä itään


12. LÄHDE

Olet kuin puu, minä sinussa oksa
Ja kyyhky laulaa lauluista kauneinta
Lävitsemme vesi virtaa ja antaa elinvoimaa
Majassa rauhan hiljaisuus, ympärillä ikuisuus

Suutarin tyttö, kenkäsi kadotit
Silti sinua ryysyissäkin rakastin

Tanssi lailla Tuhkimon toivoen onneton
Nuoruuden lähteen löytyvän,
Kaiken kauniin kestävän
Niin saapui sulhanen yli kuolon kielien
Noutamaan neidon nääntyvän
Maistamaan vettä elämän

Olen kuin kuu, sinä aurinkoni kirkas
Ei yötä enää olekaan, saan kasvojasi katsella
Aina ja senkin jälkeen yhtä olemme
Tässä on tuo salaisuus, kaikista suurin rakkaus

Tulituulen tantereita vaelsit
Perillä sinulle portit aukaistiin