1. KAIKKITIETÄVÄLLE

Kaikkitietävä
Väkevä, näkevä keksijä
Missä nyt mahtisi tuoni tyynnyttää
Veri hyydyttää

Savenvalaja
Maasta hahmon
Aine taipuu mukaan tahdon
Taide seitsenöinen
Sen virheistä pesit sinä kätesi

Mutta kysyn
Mitä tiedät luomistuskasta
Kohdun kivuista
Odotusarvista
Ei jyvättä sikiä oras
Ei verso taimi yksin siemenestä

Suuri tuomari
Astu en nöyränä eteesi
En päätäin paina
En sormiain risti
En kumarru helmaasi

Alussa viaton mieli
Lihaton, vihaton kuvasi peili
Vaan kantavanhempi tunnusti
Kuvainsärkijän sijastasi

Mutta kysyn
Mitä tiedät kiusauksesta
Halusta, lankeemuksesta
Ei sinua Saatana seuraa
Ei kyy sinussa etsi pesälleen sijaa

Kun käännyn puoleesi
Eivät eksyneet katseemme kohtaa
Ei mikään tuo sinua luo
Ei mikään teko hauraan laupias
Vie sinun lähellesi

Kun tuomitsen itseni
Annat sen anteeksi
Armahdat uhrikaritsasi
Joka juuri hyväksyi
Veitsen valtimollaan
Tuomion kuolemaan

Ei ollut se leipä ruumiisi
Ei se viini veresi sakea
Ei risti sinun harteillasi
Kivun suola huulilla makea

Mitä tiedät rakkaudesta
Ei se kestä, kärsi
Uhmaa kaikkea
Siirrä vuoria
Eheytä ihmiskuoria
Murtuneita

Kun käännyn puoleesi...


2. TULEEN LEPÄÄMÄÄN

Iske ikeesi
Seiväs syvään upota
Avaa arat arvet
Eheä empimättä hajota

Ei kerran karannutta
Voi hopeahäkein kesyttää
Ei kerran vaeltanutta
Saa tiensä tomua hylkäämään

Ei tyynny tahto torjua riistäjää

En enää jää
Tähän tuleen lepäämään
En enää jää
Kiiraaseen kytevään

Heitä naamiosi
Vuorosanasi ennalta luodut
Riisu yltä roolisi
Lavan hämärästä esiin tuodut

Ei valheeseen vajonnutta
Voi totuus enää pelastaa
Ei kerran paljastunutta
Yksikään varjo piilottaa

Ei vaadi vainooja enää viipymään

En enää jää...

Ei unestaan havahtunutta
Saa painajaiseensa palaamaan
Ei uskossaan horjunutta sokeasti seuraamaan

Ei riitä kahleet enää estämään

En enää jää...


3. UNIIN

Uniin ei tavoita varjot

Ei puhe kaunokielin
Saa aukeamaan sylinsä salpaa
Ei manoin, rukouksin
Riivausta raukeamaan

Vaiti kulkevi jalanjäljissäni

Uniin ei tavoita varjot

Raukealle vartalolle
Tatuoituu tammiöinen taivas
Oksista murtuneista
Mahla kaarnalle kirpoaa
Olen taas puhdas

Ääneti virtaa lävitseni

Uniin ei tavoita varjot

Ja missä rajat häipyvät hämärään
Ei tiedoton mieli enää valvetta pelkää
Ote sormien hellänä herkeää
Silloin lume on läsnä
Harhaan kietoo pään

Missä juuret murtavat roudan
Siinä olen ehein
Surupukuni riisun
Silloin kipu on kaunein

Uniin ei tavoita varjot