1. KIROUS

(Instrumental)


2. HUUDA HUORA HUUDA

Jeesuksen vitun kristuksen nimeen
Kastan sinut omalla verelläsi
Jumala olkoon todistajani
Kun leikkaan auki kurkkusi

Huuda apua huuda
Kuole kristitty huora
Viimeiseen asti armoa anele
Hyötyä ei siitä kylläkään ole

Luoja sinua nyt varjelkoon
Kun ei ymmärrä syntejäsi
On aika maksaa rikoksistasi
Joiden hinta on mitätön elämäsi

Huuda huora huuda
Kuole kristitty paska
Kuulet itsesi itkevän
Kun veresi tahrii veitseni terän

Huuda apua huuda
Kuole kristitty koira
Huuda huora huuda
Kuole kristitty paska


3. RUKOUS

Veit minulta kaiken
Teit minusta eläimen
Opetit minut vihaamaan
Olen sinun ainiaan
Revi minut kynsilläsi
Raatele pois kuoleva lihani
Ota minut omaksesi
Palvelen sinua ikuisesti

Herrani, luojani, saatana

Tunnen kuinka lihani kuihtuu
Kuinka elämäni loppuun kuluu
Kun pimeys peittää maan
Tulee vereni virtaamaan

Otit minut oppeihisi
Loit minut muottiisi
Opetit minut rakastamaan
Olen sinun ainiaan
En ole mitään
Olen kaikki mikä on
Kaiken elävän kuolema
Kaiken elämän kuolema

Herrani, luojani, saatana

Tunnen kuinka lihani kuihtuu
Kuinka elämäni loppuun kuluu
Kun pimeys peittää maan
Tulee vereni virtaamaan

Herrani, luojani, saatana


4. RISTI SEINÄLLÄ KÄDET VERILLÄ

Pimeyden ympäröimä
Kovia kokenut
Pelon peittämä
Voimansa hukannut

Jumalan palvelija
Sielu kadoksissa
Unissakävelijä
Yksin maailmassa

Kuka kuulee?
Kuka kuuntelee?
Sokeita huutoja
Avunpyyntöjä

Sanoja pimeydessä
Rukouksia turhia
Ase kädessä
Ei tullut apua

Risti seinällä
Toivo kuollut
Kädet verillä
Kukaan ei kuullut

Ilta putoaa
Valo kaikkoaa
Varjo kasvaa
Tuomittu kumartaa

Ikuisia matkoja
Kohti kohtaloa
Viimeisiä henkäisyjä
Ennen loppua

Risti seinällä
Toivo kuollut
Kädet verillä
Kukaan ei kuullut


5. SIELUN KUOLEMA

Sielu synkkä sysimusta
Raato vailla ruumistansa
Kuollut koko maailmalle
Sielunsa möi saatanalle

Vaeltaa mieli maille pimeille
Valon ja pyhän hylkäämille
Etsii seuraa varjoista
Kaltaistaan kurjaa kumppania

Mieli vehreä ruumis mätä
Kuolema ei kauniiksi jätä
Kiroaa polkua valitsemaansa
Kiroaa sokeaa jumalaansa

Liitää läpi sankan usvan
Edessään näkee hahmon mustan
Pelko hylkää sielun synkän
Jättää raatoon aukon tyhjän

Kohtalonsa on hyväksynyt
Nyt kuolee mikä on syntynyt
Se hylkää mädän raatonsa
Ja jättää kylmän hautansa

Haudan rauhassa ruumis makaa
Kun ikuisuuteen sielu matkaa
Taakseen enää katsomatta
Kotiinsa enää palaamatta