1. TUHANNET SÄTEET TAIVAALLA

Kultaa hohtavat puut,
auringon laskiessa horisonttiin.
Tuulen mukana puista irtoavat lehdet.
Ekstaasi.

Tuhannet säteet taivaalla,
värjäytyneet tuntemattomin värein.
Universumin mysteerit avautuvat.

Tuli, vesi, maa, ilma.
Kolme ovea ja peilikuva,
yksi reitti.

Luokse Kaikkivaltiaan.


2. TORNI

Maailmojen halki,
taakse tuhansien autiomaiden,
tuhansien metsien, merien ja vuorien.
Kohti Tornia.

Läpi kuolleiden maiden,
rauniokaupunkien.
Läpi soiden, yli jokien.
Kohti Tornia.

Tuhansia aikakausia siitä kai on,
kun matkaani lähdin.
Kuinka monta maailmaa olenkaan nähnyt.
Määränpäänä, aina kaukana horisontissa.
Musta Torni.

Se kutsuu.
Hän kutsuu.
Ja minä vastaan.


3. HALKI AIKOJEN JA AVARUUDEN

Kuljen halki aikojen, avaruuden.
Mieleni lävistää näkymättömät portit.
Alkuenergia tulvii sisälleni.

Luonto reagoi kanssani
saumattomasti, luonnollisesti,
tutkiessani universumin ihmeitä.
Harmonia.

Kaikki palaset loksahtavat paikalleen.
Kosmiset säteet kietoutuvat toisiinsa.
Alku, Loppu.
Mennyt, Tuleva.
Elämä, Kuolema.


4. HILJAISUUDEN SINFONIA

Olemassaolon suuret kysymykset,
ja niiden vastaukset,
hain sisäisestä universumistani.

Unohdettujen temppelien pölyiset kirjastot läpi kahlasin
Vaelsin hylätyn planeetan syksyn värjäämissä metsissä ja kuuntelin hiljaisuutta.

Kuolema valuu lävitseni.
Tuhoten.
Puhdistaen.
Synnyttäen.

Katselen horisonttiin ja auringonlaskun viime säteiden loisteessa meditoin.
Totuuden hyväksyn ja sen palavan silmän otsaani aukaisen.

Sumu on väistynyt.
Verhot aukaistu.
Turhuus tuhottu.

Sulaudun kosmiseen virtaan


5. MIELEN PORTTIEN AUKAISEMINEN

Myrskypilvien lähestyessä, huutoni tuulen mukaan annan,
Levitköön ääneni läpi maan ja ilman, tähtiin ja pois tästä kaikkeudesta.
Sillä rukoilen uuden verson nousua, tulesta ja tuhkasta.

Tapahtukoon kaikki nyt: menneet, tulevat ja lukemattomat nykyisyydet. Sillä aikaa on
vain sisäseinien ulkopuolella. Kaikki on jo takanapäin, kaikki on tulevaa. Nouskoon kuolleet ylös haudoistaan ja mädäntykööt elävät uusissa arkuissaan.

Avatkaamme portit mielissänne, sukeltakaamme sielun syvimpiin onkaloihin, sillä sieltä nouskoon se musta aukko, joka tämän maailman henget puhdistaa.


6. TÄHTISUMUN KUILU

Kahlaan läpi sumun,
kohti horisontissa loistavaa, suurenmoista valoa.
kyljen läpi piiskaavan mustan sateen ja myrskyjen,
kohti kosmisen kirkon lämpöä.

Kohti kuilua,
pohjamagman liekit ja kuumuus.
Kohti avaruutta,
tähtisumun loiste ja kylmyys.

Sisään kultaisesta portista,
Kautta helvettien ja paratiisien,
Ykseyden valtakuntaan.

(Tuhon) Jumalan tuli polttaa sieluni karrelle.
(Kärsimyksen) Jumalan jäämyrsky jäädyttää sieluni lohkareeksi.
(Universaalin) Jumalan yhteys syleilee sieluani,
(Absoluutin) Jumalan viisaus asuttaa henkeni,
Tätä kaikkea haluan ja otan sen antaumuksella vastaan.

Näin teen ja kastettu olen
totuuden tähtientakaisissa palatseissa,
liekehtivällä vedellä.