1. MUSTAN VALON KANTAJA

Olen kaikonnut tämän häväistyn maan varjoista
Enää riutunut raatoni muistuttaa maailmaa ajastani

Synnyin tähän hetkeen, vaan en tästä ajasta
Kylmimmän tuulen henkäyksenä, turmellun Sanan ikonina

Vaikka olen jo mennyt, loistakoon ääretön tuskani Silmän
Poltteessa yllenne etäisten tähtien valoissa

Synnyin tähän hetkeen, vaan en tästä ajasta
Kylmimmän tuulen henkäyksenä, turmellun Sanan ikonina

Vaikka olen yhä täällä, jäljellä vain kuoleman mätänä monumenttina
Valaiskoon sisimpäni teitä etäisellä kauneudellaan


2. KÄÄMEEN SANA KUOLEMISSANI

Musta sade pieksee arkkuni pintaa
Kylmät tulet valvovat siirtymistäni
Tämä yö on viimeinen kärsimyksen kangistamalle ruumiilleni
Haudan kylmyydestä ei ole paluuta

Kuulin Sen kutsun ympärilläni,
Kumpuavan horisontin takaisesta tyhjyydestä
Löysin Sen kauniin soinnun
Oman Helvettini syövereistä

Käärmeen kieli puhui lihassani
Pimeää totuuttaan julistaen
Käärmeen Sana kaikuu kammioissani
Kantaen minut ikuisuudesta toiseen


3. IHMISKÄRSIMYS

Olen toisen ajan henki tässä maailmassa
Ikuinen haamukuva kuolleessa tuulessa
Tyhjyys repii syntiin syntynyttä silmääni
Kärsimys on muodossani ikuinen

Katsoessani tämän mädän lihan henkeä
Palvon ikuisen kuoleman kapinaa,
Ihannoin ihmiskärsimyksen totuutta

Ainoa lohtu tuskalleni on
Ettei tälle Kadotukselle voi kääntää poskeaan
Jokaisen on lunastettava verensä omalla ristillään riippuen
Kivun vääristämän maljan myrkkyyn yksin tukehtuen