1. ELON TIELLÄ

Jotkut jäävät mutaan makaamaan
Toiset latojen orsille roikkumaan
Jotkut seinien sisälle suljetaan
Toiset taivaita kohti kurkoittaa

Ei suonissa virtaa väkevä veri
Ei rakot meidän käsissä pesi
Eivät metsät kerro tarinoita
Ei havulintu meille laula

Musta korppi meille laulaa
Synkkiä lauluja majan mailta

Heikot sortuu elon tiellä..

Miksi kaivan maata jalkojen alta
Miksi sydän tuntuu niin painavalta
Miksi ajatus kiertää pientä kehää
Miksi syöpä tekee minuun pesää


2. PUHE

Vielä eilen hetki sitten
Olin suuri kuin jättiläinen
Suuresta suusta suuren ääneen
Lausuin sanoja huusin ääneen

Sanoja siitä,mitä mieltä
Olen teistä ja teidän töistä
Puhuin puolesta,puolesta maan
Joka jalkojen alla upottaa

Kuuta katson,kuka sen omistaa
Kenen on taivas,kenen on tämä maa
Kenen kehtoa kalma keinuttaa
Kenen toimesta me täällä kuljetaan

Mätäs mättäältä,metri metriltä
Vaivun maahan,maahan vetiseen
Täällä on turhaa,turha on huutaa
Sillä täällä ei sanoja kuulla

Nämä linnut laulavat minulle
Kertovat siitä,kuinka on pientä
Elo yhden,yhden ihmisen
Sillä tämä maa on ikuinen


3. DARMSTADT

Silmät suljin
Tiesin matkan alkavan
Pimeyden keskellä
Näin hahmon hohtavan
Valollasi minut täytit
Ja pelon karkoitit
Kuin äiti pienokaista
Mua hoivasit

Darmstadt
Tie taivaaseen

Kasvot kauniit peitit
Huntuun hopeiseen
Ja minut jätit
Ikävään ikuiseen
En luotas tahtois
Pois milloinkaan
Vaikka pois nyt lähden
Palaan luokses uudestaan

Mielen käytäviin
Mustaan syöveriin
Jälleen vajoan

Tartu käteeni
Nosta suojiisi
Minut pelasta


4. KUKA LUOPUISI KUOLEMASTAAN

Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Mua etsineekö vaiko lastain
Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu

Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää
Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää
Ei se yöksi jää,se ei yöksi jää

Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan

Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Varjo viikatteen tumman vaatteen
Tiedän ettei se voi olla kukaan muu

Väsymättä vierelläs kulkee
Viimehenkäyksen käsiinsä rinnallaan
Niin hellästi syliinsä sulkee
Sukii hiuksesi luisella kammallaan


5. SYNKÄT SOINNUT RUJOT RIIMIT

Sodan peto maan päällä ärjyy
Tunkee koteihin
Ilta illan jälkeen kauhut syöpyy
Verkkokalvoihin
Myrkky paperille sanoina tarttuu
Sielun puhdistaa
Toivon liekki pieni sanoista syttyy
Hetken lepattaa

On matka liian pitkä täältä taivaaseen
Mun mieli vajonnut on elon synkkyyteen
Rakastan,kärsin,unhoitan ja ootan kuolemaa
Synkät soinnut rujot riimit
Illan tullen lohduttaa

Pahan valtakunta alati kasvaa
Ei pelastusta näy
Mietin keskellä tän kaiken saatan
Kuinka meidän käy
Niinpä kitaraan kuin miekkaan tartun
Kielet kirskahtaa
Ne uupumatta raivoaan kirkuu
Kiukusta ujeltaa


6. RIISU

Olen pahin painajaisesi
Olen se piru,joka ilmestyy takaa
Sinun perimmäisten pelkojesi
Se,joka pyytämättä raippoja jakaa

Nuorista miehistä viimeiset
Tykinruoaksi aiot toimittaa
Vihollisesta jota itse piileskelet
Sinun edestäsi ottamaan mittaan

Riisu polvistu
Tätä et unohda koskaan
Riisu polvistu
Etkä haluaisi muistakaan
Riisu polvistu
Valmistaudu rukoilemaan
Riisu polvistu
Tätä et unohda koskaan

Olen väsymätön vainoajasi
Jos sinä käyt yli heikompasi
Tästä eteenpäin on viisainta pitää
Silmät auki,muuten et näe mitään

Riisu polvistu..


7. TYÖMIEHEN HAUDALLA

On tyhjä torppa maja matala
Harmaat hirret veistäjäänsä ikävöi
Sisällä vahva tuoksu tupakan
Se syvää hiljaisuutta yksin isännöi

Voimalla sisun läpi elämän
Hän esteet raskaimmatkin eeltään raivasi
Antoi isä neuvon tärkeimmän
Työlläs lunastat oman arvosi

Ei paljon pyytänyt,ei ketään syyttänyt
Murheet piti sisällään,kivun oppi kestämään
Ei kiitoslaulut soi,ei herrat pokkuroi
On kovin hiljaista työmiehen haudalla

Vaan loppuu voimat miehen vahvankin
Kun elon ilta mailleen laskeutuu
Muistomerkki arjen sankarin
Puinen risti alla koivupuun


8. RAUTA VALITTAA

Pilkkahuudot veitsen lailla
Työntyy sydämeen
Kestämätön kipu yltyy
Vaivun tyhjyyteen

Iskun jälkeen maahan kaadun
Veri hiekan punertaa
Vaikka voiman alla ruumis murtuu
Ei mieli milloinkaan

Vielä tulee päivä jolloin veri punnitaan
Joka isku takaisin maksetaan
Kun tulisielu ilmiliekkeihin roihahtaa
Teräs itkee,rauta valittaa

Sisälläni polte kasvaa
Se pedon herättää
Luut katkenneet ehjäks korjaa
Vastarintaan yllyttää


9. AIRUT

Korppi musta kuolon airut
Liitää pohjoiseen
Tarkat silmät alas katsoo
Maahan kohmeiseen

Pienokainen joen rantaan
Yksin taivaltaa
Kohta hälle korppi laulaa
Kuolon lauluaan

Kuolevaiset päällä maan,kuulkaa korpin sanomaa
Jokainen ajallaan vaipuu uneen ikuiseen

Siis juhlikaa ja nauttikaa maljat kautta pohjanmaan
Ette tiedä milloin heilahtaa terä mustan viikatteen

Luokse mustan ruhtinaan
Tuonen lintu lennähtää
Ei mistään löydy toista niin
Hyvää isäntää

Levon hetki ohi on
Manan työt odottaa
Nöyrin mielin korppi laulaa
Kuolon lauluaan


10. MAAILMANLOPUN PYÖRÄ

Hei kaikki kyytiin
Vielä ehdit paikan lunastaa
Nyt kaikki kyytiin
Piruako vielä odottaa
Sielun rippeet maksuks riittänee

Pyörää pyörittää vanha sarvipää
Meitä pyörittää vanha sarvipää

Vauhti kiihtyy
Kointähti meille kimaltaa
Vauhti kiihtyy
Hornan portit aukeaa
Pian totuus meille valkenee


11. PIRUPARKA

Kun synnyin aamuun harmaaseen
Kaarne raakkui puussa
Äitiäin en koskaan nähnyt
Kuol hän illan suussa
Isä minut syliin nosti
Ja katsoi pientä lastaan
Oisit saanut piruparka
Mennä äitis matkaan

Nälkä,kurjuus seuranani
Nuorukaiseks vartuin
Niin kuin isä,minäkin
Kuokan varteen tartuin
Sitten ukko sairastui
Ja kituuttaen kuoli
Viime sanat,piruparka,
Älä surra huoli

Läpi tuiverruksen,tuiskunkin
Pystypäin mä kuljen
Ilman isää,äitiä
Surut sieluun suljen
En pelkää päivää viimeistä
En pelkää kuolemaa
Vaan hymysuin tää piruparka
Lähtee aikanaan