1. SAARNAAJA

Saarnaaja niskassaan sianharjaa
Ihmistä vie kuin teuraskarjaa
Se vauhkona epätahdissa huohottaa
Kun huorien herra antaa ja ottaa

Mene pois

Katson silmiin mustan kyyn
Jäisenkylmään katseeseen
Katson siihen niin saan syyn
Syöksyyn kuilun tyhjyyteen

(Näen ihmisen)

Sietäköön luoja kättensä työt
Kun kourissa päättymättömän yön
Vain varjoja joista ruumiita lankeaa
Ja ryömien jatkaa matkaansa ankeaa

Mene pois

Katson silmiin mustan kyyn
Jäisenkylmään katseeseen
(Näen ihmisen)
Katson siihen niin saan syyn
Syöksyyn kuilun tyhjyyteen
(Näen ihmisen)


2. LIHAA VASTEN LIHAA

Selkänahka, paljastettu.
Kuka siihen kajosikaan?
Pisti piiskan tanssimaan,
Vereen juovat piirsi sormillaan
Mistä sutta ihmiselle?
Ihmisestä ei koskaan
Ruokkinutta kättä kalvaa,
Koira koiranviran saa


Ja lihaa vasten lihaa, vasten lihaa
Kuka huutaa rakkautta, tai rauhaa huutaa sutta
Lihaa vasten lihaa, vasten lihaa
Viattomuus on vihaa, rakkaus on lihaa

Kenen kahleita koira tempoo,
Sen kurkkuun käykööt hampaat
Kenen kuuta laumat palvoo,
Sen lauluja koirat ulvoo
Sieluista saunassa piestään,
Synti korpinsiiven musta
Saa perkeleet viemärissä
Nieltäväksi tervankusta


Lihaa vasten lihaa, vasten lihaa
Kuka huutaa rakkautta, tai rauhaa huutaa sutta
Lihaa vasten lihaa, vasten lihaa
Viattomuus on vihaa, rakkaus on lihaa


3. HELVETTIIN JÄÄTYNYT

l
Missä viha, kasvonsa näyttää
Missä viha, valtaansa käyttää
Se siellä viha, suohansa kahloo
Ja siellä viha, leukojaan aukoo

Siellä seison veitsen terällä
Hiihtolavalla pettävällä
Kapealla, eksyttävällä
Vielä alaspäin viettävällä


Helvettiin jäätyneenä
Ei minulta mitään puutu
Vain halu elää ja pelko kuolla
Eikä täällä mikään muutu
Helvettiin jäätyneenä
Ei minulta mitään puutu
Vain kyky elää ja taito kuolla
Eikä täällä mikään muutu

Vihan kita, se mieltäni kalvaa
Vihan kita, se luitani jauhaa
Vihan kita, se kiveä sylkee
Se kita oksentaa, se kita nauraa

Totuus alaston pakko nähdä
Kaiken synkimmänkin läpi käydä
Kipinäänsä pitää elätellä
Kärsimyksiänsä vähätellä

Olen paha
Vihapeto
Muotopuoli
Amputoitu
Kadotettu
Valapatto
Odotettu
Perikato


4. EI KOSKAAN

Kun rakkaudesta toiseen
Kuollaan ja synnytään
On matka raskaampi kuin
Raskasta vettä hengittää
En kestä läheisyyttä
En siedä ikävää
Oon tunnoton ja kylmä
Ei sanas kerro mitään

Ne tuuli vieköön taivaan ääriin

Koskaan ei kellot meille soi
Koskaan et niitä kuulla voi
Et kirkossa aamenta,
Sydämein jäässä
Vain kuolema ovea kolkuttaa

Pelkäät yksinäisyyttä,
Minä että vierees jään
Kavahdan kosketusta,
Jos et irti päästäisikään
Kuuletko soiton, kuulet väärin


5. PIRUNKIELI

Vaikka liassa on käsi
Häpeätkö ollenkaan
Noita tekemisiäsi

Tuskin kukaan sinua
Jäisi ikävöimään
Jos vankilasi avaimen
Heitän menemään

Milloinkaan ei saavu aamu

Tahrautuuko sielusi
Vaikka ryvettyisi?
Ei enää ketään kenelle
Valheitasi pyysit

Ovat sanelemat pirun
Ja röyhkeytesi työn
Onko laitimmainen kerta
Kun pöydässäni syöt?

Pirunkieli

Refren':
Pirunkieli
Konemieli

Pirunkieli
Pirunkieli

Lammasmainen hymysi
Mutta veressä kätesi
Tajuatko ollenkaan
Että mikä sinuun pesi

Hapantukoon kuseksi vuosikertaviini
Ja odottakoon sinua tylsä giljotiini

Milloinkaan ei saavu aamu

Miten saisin asettumaan
Tuon pelon horkan?
Entä miten katseelta
Piiloon kukin soutaa?

Ovat sanelemat pirun
Ja ahneutesi työn
Nyt et lepoa saa päivin
Ja valvot kaiket yöt


6. VANKILANI

Sinä olet minun ja sinä olet ainut
Herään painajaiseen päälleni kun painut
Ihollasi tuoksu, tuoksua on tiilen
Rakkautesi mitta muurin korkeuden

Minut telkesit pimeyteen
Enkä pääse täältä pois vapauteen

Minä olen sinun
Sinä olet minun vankilani
Minä olen sinun
Sinä olet minun vankilani
Minä olen sinun
Sinä olet minun

Minä olen sidottu hulluuden kahlein
Suudeltu huulin, kostein ja karhein
Sinulta sain jokaisen ruumiini vamman
Mykän teit ja kuuron, sokean ja ramman

Minä olen sinun
Sinä olet minun vankilani
Minä olen sinun
Sinä olet minun vankilani
Minä olen sinun
Sinä olet minun vankilani

Minä olen sinun
Sinä olet minun


7. VALTAA, VÄKIVALTAA

Portti auki, näytös alkaa
Siitä käymme yhtäjalkaa
Katsomaan reunalta alas
Pohjaan hornankaivon
Jos joku liikkuu, liike hiipuu
Ja huulet huutoihin halvaantuu
Pian saamme oppia tuntemaan
Pedon raivon


Valtaa, väkivaltaa, väkivaltaa
Perääntykää
Valtaa, väkivaltaa, väkivaltaa
Peto elävä

Äidit vaihtuu hirviöihin
Kosketukset veritöihin
Ainut mikä kukkii, ei mikään muu
Vain hirsipuu
Kuolemaamme yhtä jalkaa
Kun järki loppuu taivas alkaa
Kaiken yllä kuin vanhus raahautuu
Musta kuu


Valtaa, väkivaltaa, väkivaltaa
Perääntykää
Valtaa, väkivaltaa, väkivaltaa


8. PAKKOMIELLE

Pakkomielle, pakko miellyttää
Pakko totella jokaista käskijää
Pakko niellä, pakko kantaa
Pakko voittaa ja periksi antaa
Pakko palvoa ketä väheksyy
Pakko seurata vaikka eksyy

Unesta toiseen uneen
Painajaisesta painajaiseen
Kärsimyksestä kärsimykseen
Kuolemasta kuolemaan

Ruumis sielun pakkopaita
Pakkorakoon juuttuneena
Raudasta pakotettu
Sitä hauraammaksi muuttuneena
Sinne missä ihminen tehtiin
Liha kivestä veistettiin
Raudan alle alistettu
Pakotettu takaisin helvettiin

"Sillä sinun on voima ja valtakunta
Minun osani painajaisunta
Jossa rienaajapastori verellä kastaa
Riivatun porton parkuvaa lasta
Rannasta rantaan lipuu se lautta
Virrassa kuolemantautien kautta
Kuolema elää ja elämä puuttuu
Elämän viini kuseksi muuttuu"


9. PORTTIKIELTO TAIVAASEEN

Piestyinä alastonna
Seisoo lauma syntisten
Ahdettuina
Vuotavaan laivaan

Pysähdyn katsomaan,
Mutta mitään voi
Nähdä en kun tuhka
Pilvet peittää taivaan

Niin sinne missä
Valhe raudat virittää
Ja missä vale
Verkkoihinsa pyydystää

Jään kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen,
Sivuun tieltä taivaaseen
Enkä sinne kaipaa

Kiinni valheen ikeeseen
Kivun jyrkkään rinteeseen
Joutuneet saa osakseen
Porttikiellon taivaaseen

Pimeyteen missä
Kaikki sanat ilmaan pysähtyy
On viety toivo viimeinenkin

Niin kylmään, että
Täällä sielu kiteiksi jäätyy
Murskaantuu usko rakkauteenkin

Vain raivo elää
Raivo minut elättää
Ei hetken rauhaa
Raivo minut selättää


10. SOTASOKEA

Menetetty, sirpaleina,
Liian rikki korjaantumaan
Tajusimme liian myöhään,
Ei se koskaan toiminutkaan
Romuttuneet ihanteemme
Yli kaiken vaatii tilaa
Miksi kieltää, kun hyvin tietää,
Sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin
Ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden,
Jotka yksin näin
Silmin puhjennein,
Verta kynsissäin
Kanssa aaveiden,
Jotka yksin näin

Sotasokeina soitellen sotaan,
Rinta paljaana rintaman usvaan
Elämme täysillä raahaautumalla,
Läpi rinnan ammuttu nuoli
Sinussa ainut haaveeni syntyi,
Eli yön, päivän ja kuoli
Turha kaivaa tunneleita,
Niiden päässä taivas on musta