1. AURORA

Syliin suureen
Varaan kätten varmojen
Varovan askeleen
Kohti kehtoa pyhien

Usvaharson
Kutoo sormin heikoin
Ylle ruohon
Punoo kasteen aamunkoin

Maa odottaa
Sadetta janoaa

Pimeästä valkeuteen
Kivien alta aamun valoon
Hämärästä kirkkauteen
Auringon kehrän paloon

Sananjalan
Soilla kukkaan puhkeamaan saa
Pyhän valan
Puut mykät lausumaan

Rajaan taivaan
Maalaa auran purppuran
Kuvan hauraan
Hiljaa, vaiti hajoavan

Maa odottaa
Sadetta janoaa

Hiljaisuudesta äärelle äänen
Kaikuun vaiettujen laulujen
Uurteilla sinetöityjen huulten
Nimi kätketty ikuinen

Haihtuu uni, öinen houre
Kutsuu ääni huomenen

Pimeästä valkeuteen...


2. KEHÄ SULKEUTUU

Pöydällä eilisen tuhkaa
Kaduilta ikkunoiden takaa
Lasiin hukutetut sanat
Nousevat hengittämään pintaan

Lattialla särkynyt ikoni
Sädekehän tummunut kupari
Vielä eilen Suuri Kirja puhui
Sivujen hiillyttyä vaikeni

Katsot taaksesi
Kohtaat varjosi
On valoton huoneesi
Ei peilikuva katso sinua silmiin

Vaikka karkaat
Palaat aina takaisin
Samaan nahkaan
Samoihin raameihin
Samoihin kahleisiin
Aina taakse samojen ovien

Kehä sulkeutuu
Kaikki sen tietävät
Se olit sinä
Kehä sulkeutuu
Kaikki sen näkevät
Luomilleen löytävät

Syyllisyydentunto
Kiduttavinta myrkkyä mieleen
Jättää makaamaan seinien keskelle
Sortuvien lavasteiden alle

Anteeksianto
Ei viestinä vastaajassa
Ei askelina portaissa
Piha on autio
Heinä ei liiku

Katsot taaksesi
Kohtaat itsesi
On tyhjä huoneesi
Seinät kurkottavat kätensä sinuun

Vaikka karkaat...


3. TURTA

Sormet ihon sametilla
Etsivät tietä vapauteen
Pois tutuksi käyneeltä maalta
Pois poluiksi kuljetulta

Huulten kohmeinen sinetti
Murtuu väistyvien kasvojen varjoon
Iiristen sini harmaata merta
Tyyntä ennen myrskyä, hallaa

Kun kaksi on yksi
Ja yhdessä yksin
Ei jää jäljelle ketään
Keräämään haljenneen astian
Sirpaleet

Sormet posken kostealla
Viimeisellä rannalla ennen aavaa
Matkalla ennen satamaa
Ankkurin ruostetta hiekassa

Aika tulla tuulen
Herättää purjeet, irrottaa köydet
Aika avata ovi
Vieraan kodin
Lähteä, jättää avain eteiseen

Kun kaksi on yksi…
Solisluilla sanojen paino
Kämmenellä tukahtunut ele
Kasvoilla kuiden kierron jäljet
Aseista riisuttu keho palelee

Sormet ihon sametilla
Eivät enää juovu sen tuoksusta
Kuusamasta, havusta
Sateesta lehtimajaan