1. LUMEN SYLLIN

Tuskan huudon viimeisen tuuli vienyt jo on
Lauluissa tulevien polvien kuulet sankarin kohtalon

Taistelukentät peittyvät taas vaippaan valkoiseen
Minutkin lumi sulkee hyiseen horrokseen

Taakse jättää saan tämän kurjan maan
Pois täältä painun unholaan
Tuonen virtaa soutamaan

Unohtaa vain haluan kaiken tämän kauheuden
Kerran tahtoisin muistaa vielä hänen kauneuden

Taistelukentät peittyvät taas vaippaan valkoiseen
Minutkin lumi sulkee hyiseen horrokseen

Taakse jättää saan tämän kurjan maan
Pois täältä painun unholaan
Tuonen virtaa soutamaan


2. TULI

Savun haju häilyvä syvään uneen työntyy
Vetää valveille poikaa nukkuvaa
Pellon savisen laidalla syö liekki puuta
piilun veistämää; hyökkäys alkanut on
Latvaan kuusen tuuhean pakenee poika pelokas
piilostaan todistaa vihollisen voimaa valtavaa

Musta taivas syöksee nuolisateen tulisen
Sytyttäen kuivat olkikatot kylän talojen
Heräävät muutkin unestaan keräten vähäisiä aseitaan
Juoksevat ulos valmiina taisteluun

Yli harjun vehreiden heinien
Vyöryy hyökkäys ratsujoukkojen
Alle kavion sotahevosen
Taipuu puolustus kylän ihmisten
Urheasti taistellen kohtaa vihollisen ylivoimaisen
Kera raudan ruosteen ruhjoman

Valossa hiiltyvien hirsien näkee poika takaa havujen
Kasvot ratsujoukon johtajan
Mieleensä ikuisesti syöpyy kuva miehestä,
Joka työtään ihaillen katselee

Kulkee poika etsien läpi palavan raunion,
Mutta löytää vain kuolemaa
Kaikki rakas poissa on, viha kurkkua kuristaa
Hän vannoo kostoa puolesta kuolleiden
Jonain päivänä oikeutta
Vielä terällä jaetaan


3. VESI

Aalto kirkas järven aavan ulapan
Lyö kylkeä ruuhen tervan mustaaman
Ruuhessa mies vakavana
Verkkojaan selvittää

Kylmän veden keskellä häntä
Liekki edelleen polttaa
Unohda ei koskaan
Tuskaansa tulen tuomaa

Lähellä on se hetki
Jolloin valat lunastetaan
Vain veri voi ikuisen
Palon sammuttaa

Jälkeen kaikkien näiden vuosien
Edelleen taakkaansa kantaa uskoen
Kuin verkonpaino tuohikuorinen
Kätkee hänkin sisäänsä kivisydämen