1. HAASKALINNUT

Kunniaa ja kuolemaa
Voiton maljaa makoisaa
Taistelun tuoksinaan
Pohjan pojat halajaa

Kunniaa ja kuolemaa
Neidon sorjan suudelmaa
Voimiansa koittamaan
Pohjan pojat halajaa

Tehdään meistä lauluja
Tuhansia runoja
Sankareista pohjolan
Miehistä parhaista

Tehdään meistä ikuisia:
Kivipaateen kaiverrus
Sankareista pohjolan
Miehistä parhaista

Huudot vaimenee
Lankeaa varjo päälle maan
Haaskalinnut vaan
Uhraustamme täällä juhlistaa

Kunniaa ja kuolemaa
Voiton maljaa makoisaa
Taistelun tuoksinaan
Pohjan pojat halajaa

Kunniaa ja kuolemaa
Neidon sorjan suudelmaa
Voimiansa koittamaan
Pohjan pojat halajaa

Huudot vaimenee
Lankeaa varjo päälle maan
Haaskalinnut vaan
Uhraustamme täällä juhlistaa


2. SOUTAJA

Jokin nieli kai auringon
Siitä minä välitä en
Pidän katseen alhaalla
Revin itseäni eteenpäin

Suussa raudan ja suolan liitto
Nektaria kirottujen
Raskas ilma hengen salpaa
Yllä vetten huutaa hiljaisuus

On soutajan taival pitkä
Ja aallot vasten laitaa lyövät
Mut mielen mustan kahleet murtuu
Kun rantaviiva pois nyt hiipuu

Lähti eilen yksin matkaan
Vain lyijynharmaat pilvet seuraa
Jätti taakseen kaiken rakkaan
Syytä tiedä ei itsekään

Syöpyy liha kämmenistä
Veri veteen sekoittuu
Viestii tuska elämästä
Mut pian se unhoittuu

Ulapan aavan karu kutsu
Vei matkamiehen järjen kai
Aaltojen alla odottaa
Valtakunta unhoitettujen
Ikiaikaisten
Voimien!

Ulapan aavan karu kutsu
Vei matkamiehen järjen kai
Aaltojen alla odottaa
Valtakunta unhoitettujen
Ikiaikaisten
Voimien


3. TAPIOLAN VALTIAS

Tuolla tiettömän taipaleen takana
Korpikuusikon kätkössä katajan
Tarpoo talloen taimia tieltään
Kotikankaillaan kontio kiertää

Viisi vahvaa vieressä vaanii
Puista painavaa peistä puristaa
Viekas veikkonen vaistoaa vainon
Pois pinkoo pötkien pakoon
Laulamme kontiosta
Metsien ruhtinaasta
Mahtavasta
Tapiolan valtiaasta
Otavaisen olkapäiltä
Harteilta tähtien
Laskettiin maahan
Keskeltä taivaiden


4. RANTAVIIVA

Muistatko sen elokuun kauan sitten
Kun katosi mies rannoilta näiltä?
Löytynyt ei ruumista, ei venettä
Vain jalanjäljet rantahietikossa

Suussa raudan ja suolan liitto
Nektaria kirottujen
Raskas ilma hengen salpaa
Yllä vetten huutaa hiljaisuus
Sanovat he joskus kuulevansa
Airojen rikkovan vedenpintaa
Pilvisinä päivinä näkevänsä
Jonkun soutavan ulapalle
Syöpyy liha kämmenistä
Veri veteen sekoittuu
Viestii tuska elämästä
Mut pian se unhoittuu
Katoaa ranta kaukainen
Syliin siniseen
Häviää verho viimeinen
Harmaiden pilvien
Syöpyy liha kämmenistä
Veri veteen sekoittuu
Viestii tuska elämästä
Mut pian se unhoittuu
Katoaa ranta kaukainen
Syliin siniseen
Häviää verho viimeinen
Harmaiden pilvien