1. PROLOGI

[Instrumental]


2. VALOLANKA

Tulijuova seisoo suorana leimuten
Loistaa tähti viisikulmainen
Keskellä sinetin kultaisen

Valolanka, verevä juova
Nousee silmästä luomettomasta
Käärme seitsemäinen
Syöksyy kehosta kirkastetusta

Mestarin jäätävä tulipatsas
Kuoren kahtia halkaisee
Kunnes koetus läpäisty on
Mielen väliin ristille naulitsee

Valolanka välkehtivä
Kohoaa korkeuksiin kierrellen

Kerran lyijyinen kuutio ristiksi avautuu
Ja sen hopeinen hohka jalostuu
Kierähtäen itsensä ympäri
Paljastuu sisästä täydellisyyden temppeli

Läpi kylmän avaruuden
Syöksyy nuoli purppurainen
Kultainen kipunoiva kuolematon
Kupolin harjalta sinkoaa tyhjyyteen


3. KRISTALLIPALATSI

Säkenöivien timanttien kaupungissa
Leimuavat jäänsiniset liekit kirkkaina
Tulisten valopatsaiden leiskuva loiste
Kohoaa varjotta kohti taivaita

Syvällä luolan uumenissa
Asustaa viisikirjaiminen vapahtaja

Öiseen taivaansineen verhoutunut Mestarini
Seitsemäisten tähtisikermän temppelissä
Käärme ja tähti seuranaan
Vartioi totuudenetsijän vaellusta

Kristallipalatsin säihkyvissä saleissa
Jalokivet kimaltavat tiedon ja voiman valoa

Elämät pujotettuina helminauhaani
Vetäydyn takaisin sisimpääni

Pirun nyrkkiin, mieleen punottuun labyrinttiin
On lukematon määrä varomattomia eksynyt
Läpikäytynä, mysteeri selvitettynä
Näyttävät vuoretkin jälleen vuorilta

Koskaan en katoa korkeasta kodistani
Missä valvon ja vartioin suurta salaisuuttani


4. NÄKY HÄVITYKSESTÄ

Uneksin sodasta viime yönä
Siivekkäät armadat syöksyivät ilmassa
Kauniisti kiiltävissä teräspuvuissaan

Ja katso!
Maailman läpi leviävä tuli
Tulee hävittämään kaiken elollisen

Uneksin sairaudesta viime yönä
Uusi musta rutto nerokkaine keinoineen
Saapui vaatimaan osansa

Ja katso!
Hirvittävä kipu ja tuska
Tulee raastamaan ihon irti lihasta

Rautaisten epäjumalten kohotessa ylväänä purppuranhohtoiselle taivaalle
Kansanjoukkojen juhliessa suureen ääneen ihmisyyden voittoa
Tiesimme jo ennalta huutojen pian vaimenevan
Yön hiljaisuudessa piilotimme tulevan ajan tiedon
Huolellisesti erämaan kallioiden alle

Mustan ajan malja täytettynä piripintaan
Oli sen määrä kerran kaatua
Ja valautua maailman ylle myrkkynä

Ei moni arvannut mitä tuleman piti
Kun järjen valon voittoa juhlivat
Näiden houreunien keskellä
Heidän muotonsa hiljaa pimeydessä valmistuivat

Näkyjen palkka on kärsimys!

Unohdettujen jumalten noustessa
Sai ihmissuku kohdata kasvotusten
Itse itselleen valmistamansa vihollisen

Näkijän lahja on kirous!

Uneksin hukkumisesta viime yönä
Plasmanesteet virtasivat vyöryen
Suurtulvat ja mannerten vajoamat
Tukahduttivat kaiken hengittävän
Uneksin paleltumisesta viime yönä
Atomiyö ja syvään jäätyminen
Peittivät alleen kaiken vaikerruksen

Ja katso!
Maan pinnalla vallitsi syvä hiljaisuus


5. HAUTAJAISKULKUE

Jäätyneiden ja palaneiden raatokasojen keskellä
Näin yksinäisen miehen kulkevan
Tyynesti ja ilmeettömänä
Mustaan kaapuunsa kietoutuneena

Kauheuksien keskellä
Kylmän levollinen ääni kaikui hiljaa ilmassa
Olin kuulevani hänen siunaavan
Kadotettuja viimeiselle matkalleen

”Pyhitetty olkoon nimi tuonen enkelin
On hänellä käsissään ajan avaimet
Käyköön yö ylle ihmisen”

Niin seurasivat varjot miestä riemuissaan
Ei kuulunut itku, suru, ei valitus
Vain vieno kaihoisa ylistys

”Pyhitetty olkoon nimi tuonen enkelin
On hänellä käsissään sirppi ja tiuku
Vallan valtikat yli ihmisen”


6. MESTARIN ÄÄNI

Minä olen hiljainen vartijasi
Käsissäni vaaka ja miekka
Oikeus ja mahti niminäni
Korkealle kurottavat kulkevat kauttani

Katso jäiseen silmääni
Sen loimussa palaa lihasi

Minä olen kuolematon sielusi
Kadotettuna uloimpaan pimeyteen
Haudattuna kivettyihin muotoihin
Vangittuna lyijynraskaaseen ilmennykseen

Tartu tuliseen sauvaani
Sen marmorihohkassa jäätyy kiihkosi

Minä olen loistava jalokivi
Jota oppilaat ovat aikakaudet etsineet
Siroteltu suolana tien varrelle

Minä olen viisauden leimuava lohikäärme
Upotettuna sameisiin mustiin vesiin
Mihin monet ovat hukkuneet

Minä olen salainen sanasi
Asun syvällä sydämessäsi
Vallan ja voiman jakaja
Näen esteettä sisimpääsi

Nauti tiedon maljastani
Se kirkastaa olemuksesi


7. VEDENJAKAJA

Kauriin kääntöpiiriltä kahdeksantoista astetta pohjoiseen
Etelään menneet ovat vaipuneet syvään uneen ja kadonneet
Kuution kulmaluvuista kolmioavaimella kertoimia laskeneet
Ovat hänet kasvotusten korkeuksissa kohdanneet

Muinaisten jumalten herätessä jälleen syvästä unestaan
Kaikuu läpi savun ja usvan Uranuksen poikien laulu
Uusi aika kristalloituneena
Loistavakasvoisten Käärmekristusten kirkkaissa katseissa

Aikakauden käännähtäessä hänet kohtaamme
Vanhan muodon tuhoajana, uuden lain asettajana

Vedenjakaja, ajan virtojen tasoittaja

Valinta kahden polun välillä
Voi olla vain näennäinen
Sillä vain yksi tie johtaa
Vedenjakajan sydämeen

Auringonkehrän neliöidessä ympyrää
Piirtyy tähtivuosi yötaivaan sylissä
Nousee uusi merkki taivaalle
Ajan tehtävän täyttääkseen

Kalojen siirryttyä kosmiseen uneen
Luovuttivat nämä valtikkansa seuraajalleen
Kauriin merkin kohotessa yötaivaalle
Hän on nouseva jalustalleen