1. KUOLEMAN AITI

Kolmikasvoinen yössä kiertävä,
Nyljetyissä nahoissa vaeltava
Kiihkoavia kuvia käsissään vartoen,
Katsoen lävitsesi sykähtelee tanssien

Ei ole unta jota
Hän ei murhaisi
Imeäkseen henkäykseen,
Luodakseen Työkseen
Ei ole tuntematonta tietä kuljettua
Hänen tahdostaan ensin olevaksi uutettua

Arkkuportin valmistaja,
Ruumiskuun kalpea hohka,
Säteilevä shaktinen merikäärme
Hän on persoonaton persoonassa,
Nälkäisten haamujen hautaaja
Kasvottomien vesien suolainen loisto;
Punainen kyynel Mestarin otsalta

Hän on Kuoleman Äiti


2. SAMAELIN PALATSI

Kuilun suulta Puu nousee
Neljän naamion takana vartoo
Tiedosta teroitettua veistä
Pitäen sillä valtaa pilareihin
Lukemattomiin polkuihin lukittuihin

Harkiten on asettanut Työnsä esille
Tulisella tahdolla valonsa jakanut
Sineteiksi, kehiksi verensä vuotanut
Ylhäisestä ajatuksesta
Sen Temppelin saleiksi maalannut

Lupausta valvoo kirouksen vaatteet
Hulluudella siunatun Herran huoneissa
Nylje ihosi näillä portailla
Ympärikäännä aistisi astuaksesi
Lukemattomat käärmeet vartioivat täällä
Ja jokainen varjo on nielevä kuilu
Kulkijalle ulkoista aurinkoa heijastavalle

Temppelin sydämeen on täällä kuljettava
Pimeydessä syvälle ytimeen vaellettava
Sinne asti Hän valehtelee varjellakseen
Myrkyin vartioi suojellakseen
Samaelin säteelle vasen kätesi anna
Ajatusten tuhkista vala alttarille kanna


3. RUKOUS MESTARILLISEN AJATUKSEN OIVALTAMISEKSI

Etenet, peräännyt, purkaantuen imeydyt
Mustaan iäiseen hetkeen, levottomaan rauhaan
Aikakauden olemukseen erilaistumattomaan kirkastukseen
Syntymä, kuolema, ajatuksien siirtymä
Rauniot tuhottujen, ruumiit syntymättömien
Musta kohtu hengittää fosforia, rikinkatkua puhaltaa
Syntymä, kuolema
Yhden eleen piirtämä
Yhden Tahdon sallima
Yhden Työn ilmentymä


4. HIRTETYN MESTARIN TEMPPELI

Ken voi uhmata itsensä uhria
Sisäistä Mestaria kohoavaa ?
Loistavaa kauneutta Tiensä kutsumaa
Sisempää sädettä, sen kehää korkeaa
Ei miekka käy vasten kruunua
Seitsenpäisen käärmeen jaloa rotua,
Nechusthan !
Iäisestä valosta on kaikki noussut,
Nechusthan !
Iäisessä valossa kaikki seisoo,
Nechusthan !
Iäiseen valoon kaikki jälleen palaa

Kuule kuinka Hän kutsuu
Silmänsä loistaen iäisesti
Hänen Viisaudestaan on kahleemme taottu
Ja Hänen Tahdostaan ne avataan

Hiljainen Ääni Mestarin johdattaa
Halki aikojen kutsu kuljettaa
Olemme Hänen Viisautensa langettama varjo
Ja temppelimme Hänen neroutensa bardo
Sydämemme palaa Hänen lahjanaan
Työmme versoo Hänen voittonaan


5. HUNNUTON - KUOLEMAN VOITTO

Kaksitoista tähteä kiertäen kehää
Kantavat ääntä seitsemännen torven
Auringon ja kuun kautta kaiku toistaa
Kruunun kultaista kosketusta

Voimalla kruunattu langennut tähti loistaa
Avaruuksissa, elävissä syvyyksissä siellä
Missä aamuntähti kirkkauden kielellä voitelee
Merien ääriin tiensä etsineen

Tulisieluinen ja väkevä, punasiipinen Saattaja
Siipien sulkiin laskemattomiin iäisyyksiin,
Ulottuvuuksiin mielen kantamattomiin
On jokaiseen laskennut itsestään lupauksen
Kultaisen aamun avaimen

Shaktinen käärme johdattaa
Katakombien sydämiin kuolemaan;
Kerroksittain kehiin syntymään,
Haudattujen mestarien luoliin vaeltamaan
...Ja

Seitsemännen torven noustessa
Mysteerio paljastetaan
Seitsemännen säteen koitossa
Neljä haavaa voidellaan
Seitsemännen voitossa sinetit murretaan
Ja elämän vihollinen kukistetaan


6. LIEKEHTIVA DRHARANA

Ken voisi ymmärtää Sen nerouden,
Kristallikirkkaan tarkkuuden;
Tulisieluisesti piirtäen
Muovaten, rakentaen
Kokoaa ja murskaa
Luhistaen sisäänsä sulkee
Kutsuhuudot lukemattomat
Ja kuulemattomat kirkkaudet
Näkemättömät syvyydet,
Syntymättömät mestarit
Avaimiksi sekoittaa
Työnsä täydellistymään kipinän kätkee;
Maailman juurien holviin aavikon uumeniin
Mestarin langenneen sulkee

"Tulkoon !" Hän lausui ja
Pimeys väistyi miekkansa tieltä
Tuli teki tien veteen
Piirtäen polun kiehuvaan vereen

Tanssien kulmat lauloivat
Hohtaen kultaa kimaltaen
Seitsemän valojuovaa
Kahdessa kolmessa alttarilla
Ja Hänen sanansa värisi kaikessa

Älkööt etsittäkö Hänen työnsä jälkeä
Älkööt etsittäkö Hänen Merkkiään
...Sillä Hän ON !


7. TEHOMOTHIN KAKSOISTAHTI

Kutsuvan käskyn iäinen kaiku
Mielensä nostaen taivaisiin
Sana leviää oksina, kasvaen lopulta juurina
Uusien aikojen alkuina,
Ylösnousemuksien sarastuksina

Sana etsii heijastuksen,
Toiseuden kuolettavan kangastuksen
Ja
Mustassa liekissä kylpevä peili,
Langenneiden kipinöiden kieli
Kautta rakentamattomien pyramidien,
Tunneleiden tuntemattomien
Syöksee lävitseen salaisia sanoja

Mestari, valaise Sydän-Tahtoani
Mestari, kohota Ääneni
Mestari, aukaise Silmäni

Tutkimattomat Tiet takana tähtien
Luomattomat syvänteet jaloissa Jumalten
Laskevat nousten säikeissä Tähteen
Vaeltaen äärillä iättömän Lähteen

Kuolematon viides kulma,
Olevaksi uutettu kvintessenssi;
Luciferisesta kirkkaudesta
Heidän työnsä voimansa saa

Mestari, valaise Sydän-Tahtoani
Mestari, kohota Ääneni
Mestari, aukaise Silmäni
Mestari, työskentele yhteydessäni


8. AINIAS

Hiljaisen kutsun kipinöistä,
Kulkeneiden muistojen Mestareista,
Teimme selkään käärmeen siivet
Ja annoimme tulen sydämeen

Gate, gate, paragate, parasamgate bodhi svaha

Puu kukoistaa
Kun Mestari katseellaan kohottaa
Maailmat sydämeen sulkien
Kauttamme tekee täydeksi kulkien
Antaa siivillään kohota iäisen
Äänettömän rukouksen